Katosin Berliiniin ja kesään. Ehkä vähän muuallekin.
Berliinissä vajaat neljä viikkoa on lyhyt aika mihin tahansa, mutta etenkin livebändien tsekkaamiseen. Jazzbongailu jäi itseltäni kokonaan väliin. Ilmassa oli hieman paineita suorituskeskeiseen oleiluun, mutta käytäntö sen osalta jäi (onneksi) toteutumatta. En ole kiireen ystävä. Kolmeen ja puoleen viikkoon mahtui toiminnan lisäksi myös karkin syömistä ja sohvalla kannettava sylissä makoilua.
Ah, Berliini oli kaunis, mutta niin on Helsinkikin.
Erityisen kaunis Helsinki oli juhannuksena We Love Helsingin Juhannustansseissa Kuudennella Linjalla ja YK:ssa, kun kaupunkijuhannusta viettämään jääneet onnekkaat vetivät kukkamekot tai valkoiset paidat ja henkselit päälle ja tulivat tanssimaan paritansseja. Tanssittiin niitä kyllä yksinäänkin, tyyli oli vapaa ja tunnelma pursuilevan täynnä uuden ajan romantiikkaa. Upeat bileet perjantaina Kutosella! Nuorison iskelmätanssit ovat suorastaan räjähtäneet käsiin. Kesän mittaan tanssiaisia on luvassa joka kuussa, eikä kaksi vuotta sitten alkaneen ilmiön suosio näytä siitä yhtään hiipuvan, päinvastoin.
Tänäänkin on iskelmää levylassejen ja tanssiorkesterin voimin Helsinki Pride Tanssiaisissa Ravintola Kaisaniemessä. Terveisiä vain sinne, olisin paikalla jos en olisi kesäflunssan kourissa kotona. Tosin, kotonakin on ihan kiva olla joskus.
