Mono Nosturissa 28.03.2010

Ups. Tää teksti oli unohtunut keskeneräisten joukkoon. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Olen kerta toisensa jälkeen siirtänyt eteenpäin Monon keikka-arvion kirjoittamista. Miksi? Lähdin keikalle aluksi hieman vastentahtoisesti, ei niinkään liittyen itse bändiin vaan henkilökohtaisiin syihin. Vielä keikkapäivänäkin vähän epäilin mitä tästä oikein tulee, kun peilistä vastaan katsoi mustanaamio eteerisen keijuttaren sijasta. No aivan hyvä siitä tuli.

Ensinnäkin, voiko illasta tulla huono kun heti alkuun makeileva narikkasetä laskee käteeni Nosturin parhaan narikkalapun 666 ja iskee silmää. Seura oli parasta. Oranssi Pazuzu oli ihan ok, joskaan ei kovin ajatuksia herättävä, ja hoiti lämppärin pestinsä mukavasti eli ei rokannut kovempaa kuin Mono.

Mono oli vaikuttava. Monon basisti on ihana! Burial at Sea lähetti kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin. Lähes koko keikan varsin staattisesti esiintynyt soolokitaristi niittasi loppukeikasta kitaransa maahan ja suorastaan tappoi soittimensa kuten kunnon isänmurhaaja ikään. Vahvaa, harkittua ilmaisua. Diggasin. Lähdin keikalta inspiroituneena ja täynnä energiaa.

Jos jotain keikasta olisin halunnut muuttaa, niin ne suvantokohdissa kovaan ääneen viikonlopun saldoa läpikäyneet kääliöt. Mono ei aplodeista huolimatta soittanut encorea.  Kun musiikissa on hienovaraisia nyansseja, pitäisi yleisön olla myös niiden arvoista. Valitettavasti tää ei ihan toteutunut Nosturissa, mutta ehkäpä se ei paikkanakaan ollut täysin Monon veroinen... Kokonaisuus olisi epäilemättä toiminut upeasti vaikkapa Savoy-teatterissa.

IHME Klubi - Slagsmålsklubben 27.03.2010 Vanhalla

IHME Klubin järjestäjät taisivat tietää mitä ovat tekemässä, nimittäin iltaa värittivät seuraavat seikat: keskeinen sijainti (Vanha YO-talo), ilmainen sisäänpääsy, ilmainen narikka, juomia hintaan 2,50 euroa ja pääesiintyjänä Slagsmålsklubben. Voiko mennä vikaan?
Kuvassa Black Horse.

No, maksuton sisäänpääsy ja narikka sekä edulliset juomat takasivat väenpaljouden, joka saattoi harmittaa baaritiskillä viihtyneitä. Mulla ei ollut ongelmaa asian kanssa. Isoon saliin olisi mahtunut vielä tuplasti ihmisiä! Vanhan iso sali on akustiikaltaan vähän ongelmallinen - ikävällä tavalla kaikuisa, eikä todellakaan paras mahdollinen bailumusalle. Voin vain kuvitella miltä lavalla olleista tuntui, kun ääni bounssaa takaisin parista eri kulmasta useiden millisekuntien viiveellä.


SMK:a lämmittelemässä ollut Black Horse sopi edustamansa genren puolesta Vanhalle kuin nyrkki ohikulkijan naamaan. Odotuksista huolimatta Black Horsen jäsenet eivät esiintyneet lämpöalusasuissa tai pelkissä kalsareissa. Nimenomaan tätä tapahtumaa varten koottu kokoonpano ei mun mielestä puolustanut paikkaansa; musiikissa ihan kivoja sävyjä, ja varsinkin setin alkupuolella siistit taustavisut, mutta oliko tällainen Sunn 0))):n vanavedessä kulkeva dark ambient / noise rock / drone whatever nyt ihan paikallaan nostattamaan bilefiilistä ennen Slagsmålsklubbenia? Illan pääesiintyjän astuessa lavalle ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että paikalle oli tullut ihmisiä vain ja ainoastaan kuullakseen jo vuosikymmenen uraa luonutta Slagsmålsklubbenia.


SMK:n aloittaessa tsekkailin vähän kauempaa lavalla hengaillutta joukkiota, joista muutama joi rauhassa kaljaa, pari väänteli synasta potikoita, yksi kyyristeli pöytien alla ja toinen juoksenteli rumpukapulat kädessä. Suhtauduin aluksi skeptisesti SMK:n livesoittoon edellä mainitun näyn vuoksi, mutta onneksi olin väärässä! Tämän todetakseni oli pakko änkeä aivan lavan eteen heiluumaan ja tsekkailemaan silmä kovana mitä lavalla oikeasti puuhaillaan.





SMK soitti harkitusti rakennetun setin, jonka aikana tanssilattiaa hemmoteltiin niin hiteillä kuin vähemmän soitetuilla raidoillakin. Brutal Weapons, Smedby Eyes... ja setti loppui upeasti Sponsored by Destinyyn, joka on henkilökohtainen lempparini. Joku encorekin sieltä taisi tulla, mutta mulla oli jo ajatukset muualla.


Hm. Miten musta tuntuu että SMK tullaan näkemään piakkoinkin uudestaan Suomessa? Jos näin on, suosittelen ehdottomasti, että menet paikan päälle ihailemaan miten kuusihenkinen orkesteri soittaa livenä kreisibailumusaa.

Kroke Savoy-teatterissa 22.03.2010

Mun tyyliin kuuluu ensin hutkia ja sitten tutkia, joten saan taas myöntää olleeni oletuksieni kanssa hakoteillä - Kroke esiintyi etukäteistiedoista poiketen alkuperäisellä kokoonpanollaan eli triona. Kustannussyistä, uskoisin. 

Savoy-teatteri ei ollut lähelläkään täyttä, vaikka hintavasta lipusta huolimatta paikalle oli maanantai-iltana ajautunut sen verran porukkaa, ettei konsertin väliaika riittänyt ihan kaikkeen näistä neljästä; jonotus baaritiskille, suklaakakun kristillinen tasajako, lasi viiniä ja vessakäynti. Arvatkaa mistä päästä karsittiin?

Edellisen kerran vuonna 2006 Suomessa vieraillut Kroke kuulosti livenä triplasti paremmalta kuin viimeisimmällä studiolevyllään Out of Sight. Väitän, että livemiksaajalla oli näppinsä vahvasti pelissä. Tomasz Kukurban viulu kuulosti enimmäkseen jumalaiselta. Aavistuksen kiusallisia hetkiä oli vain yksi; Kukurba soitteli ilmeisen antaumuksella PANHUILUSOOLOA viululla. Panhuilu ei muutenkaan kuulu lempisoittimiini, puhumattakaan panhuilua jäljittelevästä efektistä, joka kuulostaa... no, kämäiseltä synahuilulta. Hyi. Onneksi tätä herkkua tarjoiltiin vain yhdessä kappaleessa.

Toistan itseäni, mutta harvoin kuulee näin hyviä livesaundeja. Istumapaikkani oli aika tismalleen keskellä teatteria miksaajan lähettyvillä. Miksauspöydän luona tunnetusti on yleensä se tasapainoisin äänimaailma, joka lienee myös vaikuttanut mun kokemukseen positiivisesti. 

Ensimmäinen puoliaika oli täynnä ihoa kananlihalle nostattavia hetkiä. Rakastan tunnetta, kun kylmät väreet hiipivät selkärankaa pitkin kohti niskaa, musiikki vie mukanaan enkä voi muuta kuin haukkoa ilmaa. Olen aika herkkis mitä tulee musiikkiin, joten vaikea sanoa oliko muu yleisö samoissa tunnelmissa. Ensimmäisen puoliajan aikana nauroin, jumituin tuijottamaan suu auki, tirautin pari kyyneltä ja päästelin tasaisin väliajoin OHHOH-henkisiä äännähdyksiä.

Väliajallisen, kahden tunnin konsertin aikana Kroke tarjoili enimmäkseen materiaalia uusimmalta, vuoden 2009 lokakuussa julkaistulta levyltään Out of Sight. Mukana ei ollut rumpalia, joten edeltävän levyn Seventh Sight  biisejä olisikin ollut vaikeampi toteuttaa. Kroken pelimannikulttuurista ja enimmäkseen mustalaismollista ponnistavat biisit sekä pieni kokoonpano antoivat paljon tilaa varsin mallikkaasti hoituneelle improvisoinnille. Raikkaana poikkeuksena osittain uhkaavan sävyiseen materiaaliin mainittakoon Life as it is. Konsertin aikana kuultiin Out of Sight-levyn biisit lähes kokonaan, joista omaksi lempparikseni nousivat Fields of Sorrow ja Mecalakuku. Vaikuttavaa, todella vaikuttavaa.

Koska Krokea löytyy huonosti Youtubesta, heitän Spotifyn ystäville suoraan linkin kyseiseen albumiin. Jos et jaksa kuunnella kuin muutaman biisin, suosittelen tsekkaamaan ainakin Life as it is, Janitsa, A Luftmensch ja Fields of Sorrow, joista saa pienen aavistuksen, mitä meininki livenä oli. Konsertti oli oikeasti hiton paljon parempi. 

Kroke – Out of sight

Nyt kiireellä kohti Nosturia ja Monoa! 

Eilen kävin myös fanittamassa Slagsmålsklubbenia, josta lisää myöhemmin... Onnistuneet bileet.

The Tiny, Sansa ja tilaa Bellyssä 05.03.2010

Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu on takana. Perjantai avattiin varsin lemmekkäästi Tinyn ja Sansan keikalla Bellyssä. Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, pieniä epäilyksiä keikan suhteen oli ilmassa ja sen siistimpää olikin yllättyä positiivisesti.

Sansa on varma esiintyjä joka vielä odottaa sitä suurta tulemistaan. Sansa ei suinkaan ole enää ns. uusi artisti, vaan tehnyt työtä musiikin parissa jo kymmenisen vuotta. Sansan ensimmäinen albumi, vuonna 2005 julkaistu Vagabond Girl ei antanut toivottua nostetta uralle ja diili Warnerin kanssa purettiin pian levyn julkaisun jälkeen. Musiikin suunnasta ja tuotannosta taisi olla pieniä erimielisyyksiä artistin ja levy-yhtiön tarjoaman tuottajan välillä.  Texicalli Records julkaisi viime lokakuussa Sansan toisen levyn Sansa.

Pidin kovasti Sansan setin avanneesta live looping -biisistä, jonka nimi valitettavasti ei jäänyt mieleen. Live looping on Suomessa toistaiseksi vielä niin uutta, että sen mahdollisuuksia kannattaisi suomalaisten indie-artistien hyödyntää enemmänkin. Sansan ääni on samettia, mutta itse biisit eivät allekirjoittanutta saaneet lentoon vaikka ihan miellyttävää kuultavaa olivatkin.

Unohdin tietenkin kameran himaan. Lisäksi pientä suojakänniä oli ilmassa, joten Tinyn setin biisijärjestys on ehtinyt jo painua unhoon.

Timanteista vedoista - joita tuli ihmeen monta - on kuitenkin terävät muistikuvat; jo varsinaisen setin avannut Last Weekend tirautti ensimmäisille tunteilijoille kyyneleet silmiin. Suurin osa esitetyistä biiseistä oli peräisin viime vuonna julkaistulta Gravity & Grace -levyltä, mutta myös muutama kappale vuoden 2007 Starring: Someone like you -albumilta pääsi mukaan. Ellekarin herkkä ja tyttömäinen ääni toimi upeasti. Kyseessä on mielenkiintoinen vokalisti, joka käyttää instrumenttiaan kiehtovan estottomasti. Setin keskivaiheilla ilmoille liidellyt Too Heavy A Burden kirvoitti huutokuoron kuuntelijoiden tunnistaessa hittibiisin. Taisin itsekin kiljahtaa. Muita mielenjääneitä olivat cover-versio The Ramonesin Pet Sematarysta, joka kuulosti livenä vielä päräyttävämmältä kuin levyllä, Lithium, jossa Leo Svensson soitti upeasti sahaa sekä The Man who ran, jonka Tiny taisi vetää encorena.

Laulaja-pianisti Ellekari tuntui keikan aikana oudon alakuloiselta, vai kuvittelinko vain kaiken? Itselläni oli sen verran riehakkaat tunnelmat, että ehkä solistin liioiteltu vakavuus kantautui surumielisyytenä.

Kokonaisuutena keikka oli kaunis, joskaan ei täydellinen kokemus. Papukaijamerkkiä ei keikasta valitettavasti liikene, sillä pettymyksekseni mukana ei ollut basistia läskibasson kera. Käsittääkseni Tinyn livekokoonpano on viime aikoina koostunut triosta. Ehkä basistia ei tällä kertaa otettu mukaan kustannussyistä?

Ai niin, ja Belly. No ihan ok paikka se oli. Sisään olisi tosin mahtunut ainakin kaksinkertainen määrä porukkaa paikalle ajautuneisiin nähden. Palvelu tiskillä oli (vähäisestä asiakasmäärästä johtuen?) ripeää ja ystävällistä ja viikonlopputarjouksiakin tuli hyödynnettyä. Varsinainen illanvietto Bellyssä jäi kuitenkin kokematta, koska keikan jälkeen suuntasimme suuremmitta keskusteluitta Kallioon ja kohti lempipaikkaa eli Siltasta...

The Tiny http://www.myspace.com/thetinythetiny
Sansa http://www.myspace.com/sansamusic

Molemmat kuvat ovat Tinysta ja napattu osoitteista:
http://www.skiva.se/
http://5acts.blogspot.com/