This Mortal Coil - Song to the Siren

Ihastuin. Synkkiä, pehmeitä sävyjä janoava sisimpäni puhkesi lauluun kun kuulin tämän This Mortal Coilin kappaleen.

S U P E R - E C L E T I C

Meidän äiti tekee teidän äitien levyt, eli Last.fm:n ystävät voivat tarkistaa oman tai stalkkauksen kohteen musiikkimaun ekleettisyyden raa'an paljastavana pisteytyksenä Anthony Liekensin työkalulla: http://anthony.liekens.net/pub/scripts/last.fm/supereclectic.php

Oma tulokseni oli vähän pettymys: 716/1000.

Se on keskitason yläpuolella, mutta ei riittävästi. Kyllä sen nyt olisi pitänyt olla ainakin yli 800. Huvittavaa sinänsä minkälaisissa asioissa voitontahto voi nostaa päätään, vaikka tiedän, että musiikissa kaikki muu on tärkeää paitsi voittaminen. Mitä sä sait pisteiksi? Tää on mielenkiintoista!

Jos Last.fm ei ole vielä tuttu, tutustu. Lyhyesti: Last.fm tilastoi soittamasi musiikin, suosittelee sen pohjalta uutta ja halutessasi julkaisee kaiken profiiliisi. Näin ilmaistuna se kuulostaa harmittomalta, mutta väitän pystyväni lukemaan ihmisen Last.fm-profiilista enemmän kuin Facebookista...

Architect of Love

Kuka muistaa vielä brittibändi New Young Pony Clubin keikan vuoden 2009 Flowssa? Vastaus on: ainakin minä. Yleisössä oli silloin todistettavasti monia muita lisäkseni, mutta kukaan tuttu, jolta olen varovasti udellut kyseisestä keikasta, ei ole tunnustanut siitä erityisesti pitäneensä. En suostu uskomaan, että olisin ainoa johon (silloin vielä mulle tuntematon) bändi teki vaikutuksen viehättävää lakonisuutta ja epävarmuutta henkivillä biiseillään. Myönnetään, esiintyminen oli melko riisuttua päälavalle, mutta se toisaalta vain korosti NYPC:n uuden aallon powerpopin sympaattisuutta.

New Young Pony Clubin uusimmalta, maaliskuussa julkaistulta levyltä The Optimist löytyy useita hyviä raitoja. Niistä erityisesti yksi on soinut tänä syksynä paljonkin levylautasella: The Architect of Love. Niin, tiedän, se on ihanan teini, vähän surullinen ja vähän muovisella tavalla indie.

Still in love with Robert Smith

Kai olette kuulleet jo tämän? Crystal Castles - Not in Love feat. Robert Smith. Melankolinen, mutta uhkaava - check. Robert Smithin kärsivä ääni - check. Goottiromantiikkaa - check. Vähän surulliset mutta harmittomat lyriikat - check.

Mieltä lämmittävää että siellä on jossain on ihmisiä, jotka olette odottaneet koska seuraava postaus vihdoin nousee blogosfääriin. Vaikka ette koskaan kommentoikaan mitään, näin että kävijämäärät hyppäsivät heti eri lukemille.

Jos Nollassa on huomenna syksyinen torstai-illan tunnelma ilman megabailuja, ajattelin tarjoilla levylautasella tämän biisin ja sen monta hyvää ystävää. Rytmisektori eli minä ja Mekaanikko huomenna soittamassa Bistro Nollassa hyvää musiikkia mm. rockabillyn, chansonin, indie rockin ja popin, electro housen ja vähän goottipopinkin parista. Tule moikkaamaan, ei maksa mitään sisään. Jos meno yltyy, loppuillasta on bileet. Tai sitten vain fiilistellään kynttilänvalossa pimenevää Helsingin yötä.

Berliini - majoitus

Edullisin majoitus muutaman viikon kestävälle Berliinin ratakierrokselle löytyy yksityishenkilön kodista. Kaikki tekevät sitä - vuokraavat asuntoaan lyhyiksi ajoiksi eteenpäin - vaikka virallisesti alivuokraaminen olisikin kiellettyä. WG-Gesucht on ilmoitusten bongailuun oiva sivusto, Craigslistikin on joskus toiminut. Nykyään Craigslist on näyttävästi turistivedätysten täyttämä (jotka usein ovat silti edullisempia kuin hotellit…). Saksan kielen osaaminen nostaa onnistumisprosentin asunnon metsästyksessä moninkertaiseksi.

Yksityishenkilöltä asunnon vuokraamisen ykköspuolet ovat hinta, oma rauha, vapaus ja kännisten brittituristien todennäköinen välttäminen. Vertailun vuoksi; hostellihuone käytäväsuihkulla ja -vessalla maksaa kahdelta hengeltä alkaen noin 60 e per yö. Maksoimme viimeisimmästä kämpästämme 230 e kahdesta viikosta (kaksi henkeä) ja käytössämme oli oman kylpyhuoneen lisäksi pyykin- ja astianpesukoneet, netti, televisio ja dvd-laite sekä astioita yms. pientä elämää helpottavaa. Kämppä oli mainiolla paikalla ja kiinnostavat palvelut riittävän lähellä. Jos käy tuuri, saattaa asunnon omistajalta saada hyviä vinkkejä turistioppaiden ulkopuolelta tai vuokranantajasta uuden ystävän.

Tiki Heart - Kuva: Juuso Koponen

Huonoja puolia ja suoranaisia riskejä asunnon vuokraamiseen liittyy useita. Jos maksat vuokran etukäteen tilisiirtona, riski rahojen menettämisestä on olemassa. Asunto voi olla huonossa kunnossa. Jos et tunne kaupunkia ja/tai osaa kieltä, olet vielä enemmän hukassa ilman hostellin tai hotellin tarjoamaa henkistä tukea. Kaupunginosalla on todellakin väliä, joten jos et tunne kaupunkia, konsultoi ystävää joka tuntee ja tietää suositella kohteita jotka kiinnostavat, olivat ne sitten museoita tai laittomia klubeja. Hotelleissa loppusiivous kuuluu hintaan, yksityisasunnossa sen hoidat sinä, kuten myös selvittelyn vihaisten naapureiden kanssa jos vuorokausia kestävä kämpässä bailaaminen alkaa häiritä rapun muita asukkaita. Kaiken hajonneen, pöllityn tai muuten vain tyrityn korvaat sinä. Jos kämpän kanssa tulee ongelmia, apu ei todennäköisesti ole kovin lähellä.

Viimeisimmän reissun asunnon vuokraaminen sujui seuraavasti: seuloin lokakuun alussa WG-Gesuchtista viimeisen parin päivän ajalta kaikki sopivana ajankohtana määräajaksi vuokrattavat yksiöt. Seuraavaksi tsekkasin asuntojen lokaatiot, joista karsin kaikki väärällä suunnalla tai liian kaukana omilta suosikkimestoilta olevat kämpät pois. Luin ajatuksella ilmoitukset läpi ja karsin kaikki, joista suoraan tai rivien välistä saattoi lukea asioita jotka tuntuivat epätoivotuilta. En puhu kuin todella kömpelöä turistisaksaa, joten vuokranantajan halukkuus kommunikoida edes osittain englanniksi oli yksi tällaisista seikoista.

Jäljelle jäi vajaat kymmenen ilmoitusta, joista lopulta vastasin yhteen. Esittelin vastauksessa meidät lyhyesti yrittäen antaa luotettavan kuvan ja tiedustelin mahdollisuutta vuokrata asunto kahdeksi viikoksi, vaikka ilmoituksessa etsittiinkin vuokralaista koko kuukaudeksi. Kävi tuuri. Kivan kämpän lisäksi myös vuokranantaja oli kiva.

Pidempiaikaisen asunnon etsiminen Berliinistä on tasolla, josta itselläni ei ole kokemusta. Ainakin aiheeseen käytännössä tutustuneiden kavereiden tarinat ovat aika eeppisiä.

Viikonloppu jona sukkahousut eivät revenneet

Unirytmini on päin vittua kahden viikon Berliini-hengailun jälkeen, eikä se korjaannu sillä että yritän herätä sitkeästi kahdeksalta. Siis aamulla, ei illalla. Elämä tuntuu paikalta täynnä vaatimuksia. Puhuin maanantain lähetyksessä tavallistakin enemmän mitä sattuu.

Musiikkirintama on tarjonnut paljon mielenkiintoista, mutta blogin ulkoasun aiheuttamaa vaimeaa ärsytystä on vaikea ohittaa. En vieläkään tiedä mitä musta tulee isona vaikka olen huomannut aikuisuuden ensi merkkejä; vietin viikonlopun jona sukkahousut eivät revenneet.

Onko tämä syksy? Tuntuu siltä. Lempivuodenaikani.

Kuva: Susanna Tikkanen

Berliini tuntui muuten oudolla tavalla tutulta, helpoltakin. Jos erehtyi kävellessään ajelehtimaan liian syvälle ajatuksiinsa, saattoi hereille säpsähtäessään luulla olevansa Helsingissä. Pimeässä rakennukset eivät piirry esiin niin selkeinä.