S U P E R - E C L E T I C

Meidän äiti tekee teidän äitien levyt, eli Last.fm:n ystävät voivat tarkistaa oman tai stalkkauksen kohteen musiikkimaun ekleettisyyden raa'an paljastavana pisteytyksenä Anthony Liekensin työkalulla: http://anthony.liekens.net/pub/scripts/last.fm/supereclectic.php

Oma tulokseni oli vähän pettymys: 716/1000.

Se on keskitason yläpuolella, mutta ei riittävästi. Kyllä sen nyt olisi pitänyt olla ainakin yli 800. Huvittavaa sinänsä minkälaisissa asioissa voitontahto voi nostaa päätään, vaikka tiedän, että musiikissa kaikki muu on tärkeää paitsi voittaminen. Mitä sä sait pisteiksi? Tää on mielenkiintoista!

Jos Last.fm ei ole vielä tuttu, tutustu. Lyhyesti: Last.fm tilastoi soittamasi musiikin, suosittelee sen pohjalta uutta ja halutessasi julkaisee kaiken profiiliisi. Näin ilmaistuna se kuulostaa harmittomalta, mutta väitän pystyväni lukemaan ihmisen Last.fm-profiilista enemmän kuin Facebookista...

Viikonloppu jona sukkahousut eivät revenneet

Unirytmini on päin vittua kahden viikon Berliini-hengailun jälkeen, eikä se korjaannu sillä että yritän herätä sitkeästi kahdeksalta. Siis aamulla, ei illalla. Elämä tuntuu paikalta täynnä vaatimuksia. Puhuin maanantain lähetyksessä tavallistakin enemmän mitä sattuu.

Musiikkirintama on tarjonnut paljon mielenkiintoista, mutta blogin ulkoasun aiheuttamaa vaimeaa ärsytystä on vaikea ohittaa. En vieläkään tiedä mitä musta tulee isona vaikka olen huomannut aikuisuuden ensi merkkejä; vietin viikonlopun jona sukkahousut eivät revenneet.

Onko tämä syksy? Tuntuu siltä. Lempivuodenaikani.

Kuva: Susanna Tikkanen

Berliini tuntui muuten oudolla tavalla tutulta, helpoltakin. Jos erehtyi kävellessään ajelehtimaan liian syvälle ajatuksiinsa, saattoi hereille säpsähtäessään luulla olevansa Helsingissä. Pimeässä rakennukset eivät piirry esiin niin selkeinä.

Klassikko

Mistä tietää että bloggaajalla menee hyvin?

– Edellinen päivitys on yli kuukauden vanha.

Emmä nyt ala tässä enempää asioita avaamaan. Tulkaa joskus kuuntelemaan, dj- tai ihan musadiskokeikalle. Laulan ja/tai soitan. Siihen asti kunnes on taas enemmän halua tieskan äärellä käpistelyyn; so long sober day, welcome milky way. Terveisiä kaikille, etenkin kisuille.

Klara Vappen Hela Natten

Vapussa on taikaa, pakko olla. Miksi muuten olisi joka vuosi niin kivaa juuri silloin? Perjantaina oli Korjaamolla mielettömät kemut - menneen ajan iskelmähitit kuulostivat ah niin oikeilta, miehet olivat komeita, tytöt kauniita ja skumppa petollisen hyvää. Tarkista vaikka itse: Katso kuvia. Lauantaipäivänä nukutut neljä tuntia eivät riittäneet pitämään pystyssä ihan sunnuntaihin asti, mutta sen verran, että ystävien ruokasalissa nautittu vappupäivän piknik sujui hereillä hysteerisistä jutuista huolimatta. Oi elämää. Kivaa!

Toukokuun ensimmäisen postauksen kautta aloitan myös täällä blogin puolella sarjan, jota olen harrastanut jo aiemmin Facebookin puolella; Spotify-listat.  Ensimmäisessä #1 Sudden Ooh-listassa mukana Villeneuve, Paper Boys, Caribou, Emilia Torrini, Ladyhawke, The Blacksheeps ja monta muuta tutustumisen arvoista nimeä.

Mainitsinkin edellisessä kirjoituksessani ohimennen Berliinistä. Lähden parin viikon kuluttua sinne vajaaksi neljäksi viikoksi tarkoituksena imeä vaikutteita ja nauttia parhaasta seuraasta. Seuraavat kaksi viikkoa täyttyvätkin nyt koeviikoista, omista keikoista, matkavalmisteluista ja työpuristuksesta, joten aion suosiolla laiminlyödä blogia. Nähdään kesässä.

Sunnuntai = hyvä päivä

Moi.
Tänään oli hyvä päivä.

Tutustuin ranskalaisen pop/electronica yhtye Villeneuven uusimpaan levyyn Dry Marks of Memory. Ihastuin.

Lähetin iskelmämiksauksen We Love Helsinki -kilpailuun, jonka voittaja saa keikan vapunaaton tanssiaisiin Korjaamolle ja toivon tietenkin voittavani. Toisaalta löin myös vetoa siitä, etten voita - panoksena inhottavin yököttävin kamalin hyi hyi hyi hyi kotityö eli TISKIT.

Kuuntelin taas ties monettako kertaa Robynin biisin None Of Dem. Koska sitä saa Beatportista tai Itunesista tai mistä vaan?
...törmäsinpä myös Uffien uuteen trackiin Add Suv, jossa Pharrell feattaa mutta ei. Ei ei. Heti perään piti kuunnella taas None Of Dem, ettei jää huonoa korviin.


 Lollasin Indiepäisään päivän postille MÖKÖTTELY.

Huomenna voi sitten kuunnella illalla Bassoradiota. Rytmisektori on linjoilla klo 19-21.

Kesä 2010

Yhtäkkiä alkaa tuntua kesältä.

Kuulkaa se on nyt sellainen juttu, että tiedän tästä kesästä tulevan ehkä parhaan kesä ikinä. Ja se tosiaan tulee! Kesä tulee!

Aion ainakin herätä Spreen rannalta sokaisevaan auringonpaisteeseen. Polkea yöllä keskellä Bulevardia kiljuen täysiä ja meuhkata niin etteivät jalat osu polkimiin. Säveltää, säveltää, säveltää. Soittaa enemmän pianoa. Piirtää sammuneelle viikset naamaan ja juosta karkuun kohteen herättyä. Kontata polvet ruvelle nurmikolla, hajoittaa sukkahousuja, olla välittämättä mustelmista. Soperrella liian noloja ja ylistäviä juttuja aamuyöstä johonkin vastaanottavaiseen korvaan ja hyväjätkättää koko sydämeni kyllyydestä. Kuunnella niin hyvää musiikkia niin paljon että sydän pakahtuu ja itkeä onnesta hyvällä keikalla.

Hei hei talvi, olet rakas.

Oldies

....... .... ... .......... ...

Vittuuuuh. Missä roti. Missä järjestys. Missä...

Henkilökohtaisesti toivoisin olevani yhtä kartalla kuin Gwen Stefani.

heeeee.... heh.

Edellinen postaushan oli siis vitsi. Aprillipäivä, katsos. Luulin että se oli totta.

Muuten meni ihan hyvin, mutta mä en ollut siinä jonossa missä huumoria jaettiin. En osaa huumoria. Aprillipäivänkin unohdin enkä juksannut ketään. Sen sijaan olin yrmeä, nenäkäs, penseä, pukeuduin liian vähiin vaatteisiin ja olin kiukkuinen kun tuli kylmä, bailasin väkisin, torjuin kaikki lähestymisyritykset ja muutenkin olin kaikin tavoin huono.

AAAAAAAAAAAA herättäkää mut heinäkuussa.

Whole Foods Helsinkiin

Jipii! Whole Foods Market tulee Helsinkiin!

Kerron tän vaan et luulisitte, että syön joskus jotain muutakin kuin karkkii tai pitsaa. Uutinen nyysitty Kemikaalicocktailista.

Toiset on hyvii syömään, toiset kuuntelemaan

Kuuntelin keskiviikkona kolme popjazzlaulun C-kurssitutkintoa Arabiassa Pop & Jazz Konservatorion tiloissa. Yhteen osallistuin itsekin taustaelementtien muodossa, mutta enimmäkseen sain keskittyä johonkin missä koen olevani erityisen hyvä. Olen hyvä kuuntelemaan. 


Olin takki tyhjänä noiden kolmen konsertin jälkeen, enkä edes huomannut sitä ennen kuin istuin konserttien jälkeen itse koskettimien äreen ja avasin suuni. Aikeissa oli laittaa tehokkaasti aikataulutetut 40 minuuttia uuden biisiaihion luomiseen, mutta mitään ei tullut aivosta. Mielessä pyöri päivän aikana kuullut laulajat, kappaleet ja tutkintojen jälkipuinnit. 


Kuunteleminen on juuri niin helppoa tai vaikeaa kuin siitä tekee.


Opiskelen musiikista ammattia ja musta on hämmentävää, mutta silti niin luonnollista miten monella tavalla voin kuunnella ja kuulla. Enimmäkseen toimin intuitiivisesti, mutta myös usein varsin tietoisesti.


Vapaus valita, arvostan.