Kroke Savoy-teatterissa 22.03.2010

Mun tyyliin kuuluu ensin hutkia ja sitten tutkia, joten saan taas myöntää olleeni oletuksieni kanssa hakoteillä - Kroke esiintyi etukäteistiedoista poiketen alkuperäisellä kokoonpanollaan eli triona. Kustannussyistä, uskoisin. 

Savoy-teatteri ei ollut lähelläkään täyttä, vaikka hintavasta lipusta huolimatta paikalle oli maanantai-iltana ajautunut sen verran porukkaa, ettei konsertin väliaika riittänyt ihan kaikkeen näistä neljästä; jonotus baaritiskille, suklaakakun kristillinen tasajako, lasi viiniä ja vessakäynti. Arvatkaa mistä päästä karsittiin?

Edellisen kerran vuonna 2006 Suomessa vieraillut Kroke kuulosti livenä triplasti paremmalta kuin viimeisimmällä studiolevyllään Out of Sight. Väitän, että livemiksaajalla oli näppinsä vahvasti pelissä. Tomasz Kukurban viulu kuulosti enimmäkseen jumalaiselta. Aavistuksen kiusallisia hetkiä oli vain yksi; Kukurba soitteli ilmeisen antaumuksella PANHUILUSOOLOA viululla. Panhuilu ei muutenkaan kuulu lempisoittimiini, puhumattakaan panhuilua jäljittelevästä efektistä, joka kuulostaa... no, kämäiseltä synahuilulta. Hyi. Onneksi tätä herkkua tarjoiltiin vain yhdessä kappaleessa.

Toistan itseäni, mutta harvoin kuulee näin hyviä livesaundeja. Istumapaikkani oli aika tismalleen keskellä teatteria miksaajan lähettyvillä. Miksauspöydän luona tunnetusti on yleensä se tasapainoisin äänimaailma, joka lienee myös vaikuttanut mun kokemukseen positiivisesti. 

Ensimmäinen puoliaika oli täynnä ihoa kananlihalle nostattavia hetkiä. Rakastan tunnetta, kun kylmät väreet hiipivät selkärankaa pitkin kohti niskaa, musiikki vie mukanaan enkä voi muuta kuin haukkoa ilmaa. Olen aika herkkis mitä tulee musiikkiin, joten vaikea sanoa oliko muu yleisö samoissa tunnelmissa. Ensimmäisen puoliajan aikana nauroin, jumituin tuijottamaan suu auki, tirautin pari kyyneltä ja päästelin tasaisin väliajoin OHHOH-henkisiä äännähdyksiä.

Väliajallisen, kahden tunnin konsertin aikana Kroke tarjoili enimmäkseen materiaalia uusimmalta, vuoden 2009 lokakuussa julkaistulta levyltään Out of Sight. Mukana ei ollut rumpalia, joten edeltävän levyn Seventh Sight  biisejä olisikin ollut vaikeampi toteuttaa. Kroken pelimannikulttuurista ja enimmäkseen mustalaismollista ponnistavat biisit sekä pieni kokoonpano antoivat paljon tilaa varsin mallikkaasti hoituneelle improvisoinnille. Raikkaana poikkeuksena osittain uhkaavan sävyiseen materiaaliin mainittakoon Life as it is. Konsertin aikana kuultiin Out of Sight-levyn biisit lähes kokonaan, joista omaksi lempparikseni nousivat Fields of Sorrow ja Mecalakuku. Vaikuttavaa, todella vaikuttavaa.

Koska Krokea löytyy huonosti Youtubesta, heitän Spotifyn ystäville suoraan linkin kyseiseen albumiin. Jos et jaksa kuunnella kuin muutaman biisin, suosittelen tsekkaamaan ainakin Life as it is, Janitsa, A Luftmensch ja Fields of Sorrow, joista saa pienen aavistuksen, mitä meininki livenä oli. Konsertti oli oikeasti hiton paljon parempi. 

Kroke – Out of sight

Nyt kiireellä kohti Nosturia ja Monoa! 

Eilen kävin myös fanittamassa Slagsmålsklubbenia, josta lisää myöhemmin... Onnistuneet bileet.

ANTTEX INTERNETTI

...mutta olen ollut hieman tavoittamattomissa. Linnunradalla. Se alkoi torstaina ja päättyi viiltävän kirkkaaseen maanantaiaamuun. Oli aivan kiva viikonloppu, mutta en nähnyt sen aikana yhtään orkesteria.

Sen sijaan join kuohuviiniä Ravintola 11:ssa, kuuntelin junkkaa Loopissa, kadotin perjantaipäivän, mutta illan olin töissä, istuin kynttiläröykkiön valaisemassa kalustamattomassa huoneistossa jossa nauru kaikui pitkin parkettia ja kimpoili seinistä ja valaisemattomista kulmista, todistin hämmentävää chatrulettia josta ainoat muistikuvat ovat kännykkäni ikuistamat, heräsin viideltä, nousin seiskalta, myöhästyin tunnilla, tulin häädetyksi ulos Elitestä, kuuntelin Philip Glassin piinaavimpia orkesteriteoksia, vaihdoin monta kertaa musiikkia vaikka nimenomaan kiellettiin sitä tekemästä, tuputin suomi-iskelmää, tanssitin poikia, tanssitin tyttöjä, matkasin reppuselässä, valitin musiikista, iloitsin musiikista, loihdin itselleni punkkuhuulet, nukahdin olkaa vasten, heräsin kuudelta, nousin kahdeksalta enkä jaksanut syödä lihapullia loppuun. En saanut unta vaikka olisi pitänyt ennen kaikkea nukkua.

Nyt otan päiväunet ja sitten kuuntelemaan Savoy-teatteriin Krokea. Kyseessä on Puolan musiikkiperinteet klezmer-musiikkiin kietova trio (joka tällä kertaa onkin kvartetti), raportti seuraa perästä. Nauttikaa tästä. Musta se tuntui juuri nyt ja tässä erityisen hyvältä. Odotukset ovat korkealla.

Ps. Huomenna Bassoradion illassa Rytmisektori klo 18-20 Mekaanikon hoivassa.