Olenko ainoa jolla on Robyniin kohdistuvia odotuksia.

Caribou - ja tässä on nyt ollut kaikenlaista

Viikon uusi tuttavuus: Caribou.

Kyseessä 32-vuotiaan kanadalaisen tuottajan Daniel Victor Snaithin hengentuotos, joka julkaisi juuri parisen viikkoa sitten uusimman levynsä. Cariboun uusi albumi Swim on sangen kivan kuuloista yöelektroa kasarisynapopin hengessä. Miksi mulle tulee tästä mieleen Lynch ja Miami Vice? Muhun ainakin kolahtaa levyltä ekana lohkaistu sinkku Odessa, jolla muuten on vähän kuumottava video.

Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista. Sunnuntaiaamuna saateltiin viimeinen ulkomaanvierailija kentälle vievään taksiin, jonka jälkeiset päivät on tullut lähinnä mietittyä miten ehtisin nukkua enemmän. Päivitystahti saattaa valitettavasti köhiä tällä viikolla, mutta elossa ollaan edelleen. Livekunnon voi tulla tarkistamaan vapunaattona Korjaamolle.

Toukokuun puolen välin jälkeen luvassa onkin sitten vajaan kuukauden verran raportteja Berliinistä, joten mielenkiintoisia juttuja on tulossa.

Robyn - Ruotsin pop-prinsessa wtf

Robyn on hämmentävä. Yläastevuosilta tuttu pop-prinsessa on kulkenut aika kauas siitä, missä merkeissä ekaa kertaa tutustuttiin. Muistatteko biisin Show Me Love? No, en mäkään kovin tarkasti ennen kuin vähän virkistin muistiani. Ehkä on parempi ettemme edes muistele, sillä jotain parempaa on käsillä!

Ensinnäkin Röyksoppin viime vuonna julkaiseman albumin Junior paras biisi on The Girl And The Robot, jossa Robyn feattaa. Röyksopp julkaisi biisin ympärille kootun ep:n, josta löytyy toinen toistaan parempia remixejä sekä klassisella orkestraatiolla toteutettu versio.

Pitchforkissa marraskuussa julkaistu Robynin haastattelu sai mut liekehtimään. Robynilta ei ole tullut julkaisuja sitten vuoden 2005 nimikkolevyn (jolta Konichiwa Bitches on ihan maininnan arvoinen), ja tulossa tänä vuonna on peräti KOLME levyä. Tuotoksia on luvassa ainakin Röyksoppin, Diplon ja Snoop Doggin kanssa tehdystä yhteistyöstä ja pakko sanoa, että uusin julki tuotu lohkaisu None Of Dem kuulostaa hyvältä. Diggaan yösaundeista, nihkeän koppavista lyriikoista ja lantiota liikuttavasta shufflekompista. Voin helposti kuvitella itseni kesäyössä polkemaan pyörällä keskellä autotietä tän biisin soidessa päässä.

Nyt vielä kun Robyn tulisi Flow Festareille... No, aina saa haaveilla.

IHME Klubi - Slagsmålsklubben 27.03.2010 Vanhalla

IHME Klubin järjestäjät taisivat tietää mitä ovat tekemässä, nimittäin iltaa värittivät seuraavat seikat: keskeinen sijainti (Vanha YO-talo), ilmainen sisäänpääsy, ilmainen narikka, juomia hintaan 2,50 euroa ja pääesiintyjänä Slagsmålsklubben. Voiko mennä vikaan?
Kuvassa Black Horse.

No, maksuton sisäänpääsy ja narikka sekä edulliset juomat takasivat väenpaljouden, joka saattoi harmittaa baaritiskillä viihtyneitä. Mulla ei ollut ongelmaa asian kanssa. Isoon saliin olisi mahtunut vielä tuplasti ihmisiä! Vanhan iso sali on akustiikaltaan vähän ongelmallinen - ikävällä tavalla kaikuisa, eikä todellakaan paras mahdollinen bailumusalle. Voin vain kuvitella miltä lavalla olleista tuntui, kun ääni bounssaa takaisin parista eri kulmasta useiden millisekuntien viiveellä.


SMK:a lämmittelemässä ollut Black Horse sopi edustamansa genren puolesta Vanhalle kuin nyrkki ohikulkijan naamaan. Odotuksista huolimatta Black Horsen jäsenet eivät esiintyneet lämpöalusasuissa tai pelkissä kalsareissa. Nimenomaan tätä tapahtumaa varten koottu kokoonpano ei mun mielestä puolustanut paikkaansa; musiikissa ihan kivoja sävyjä, ja varsinkin setin alkupuolella siistit taustavisut, mutta oliko tällainen Sunn 0))):n vanavedessä kulkeva dark ambient / noise rock / drone whatever nyt ihan paikallaan nostattamaan bilefiilistä ennen Slagsmålsklubbenia? Illan pääesiintyjän astuessa lavalle ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että paikalle oli tullut ihmisiä vain ja ainoastaan kuullakseen jo vuosikymmenen uraa luonutta Slagsmålsklubbenia.


SMK:n aloittaessa tsekkailin vähän kauempaa lavalla hengaillutta joukkiota, joista muutama joi rauhassa kaljaa, pari väänteli synasta potikoita, yksi kyyristeli pöytien alla ja toinen juoksenteli rumpukapulat kädessä. Suhtauduin aluksi skeptisesti SMK:n livesoittoon edellä mainitun näyn vuoksi, mutta onneksi olin väärässä! Tämän todetakseni oli pakko änkeä aivan lavan eteen heiluumaan ja tsekkailemaan silmä kovana mitä lavalla oikeasti puuhaillaan.





SMK soitti harkitusti rakennetun setin, jonka aikana tanssilattiaa hemmoteltiin niin hiteillä kuin vähemmän soitetuilla raidoillakin. Brutal Weapons, Smedby Eyes... ja setti loppui upeasti Sponsored by Destinyyn, joka on henkilökohtainen lempparini. Joku encorekin sieltä taisi tulla, mutta mulla oli jo ajatukset muualla.


Hm. Miten musta tuntuu että SMK tullaan näkemään piakkoinkin uudestaan Suomessa? Jos näin on, suosittelen ehdottomasti, että menet paikan päälle ihailemaan miten kuusihenkinen orkesteri soittaa livenä kreisibailumusaa.

Goldfrapp flirttailee epäsovinnaisuuksilla

...ainakin promokuvillaan. Vaikka Goldfrappin sinkkulohkaisu Rocket on ihan kiva, samaa arveluttavaa kulmaa kuin uuden levyn kuvamateriaalista en kyllä siitä etsimälläkään löydä. Kaksimielisesti vihjailevat sanat ohittaa jo vähemmänkin paatunut musakorva.

Alison Goldfrapp poseeraa eläinasuihin puettujen avustajien kera viileää, mutta tyttömäistä seksiä tihkuen ja näyttää välillä kohtalokkaalta naiselta, välillä lapselta, joka on juuri huomannut eksyneensä väärään syliin. Mä pidän.

Mietin vain, olenko ainoa jossa kuvat herättävät kyseenalaista kihelmöintiä?

Goldfrappin uusin albumi Head First julkaistiin viime maanantaina 22.03.2010. Korviini on kantautunut ei niin kovin mairittelevia lausuntoja kyseisestä levystä, mutten onnekseni ole itse vielä eksynyt lukemaan yhtäkään arviota. Haluan musiikin antaa puhua puolestaan. Musiikki vaatii aikaa.

Siihen asti aion kuitenkin salaa vilkuilla näitä kuvia. Levyyn tutustuminen odottaa TO DO -listalla kaiken muun kanssa, kuten jäsentelyä odottava Kroken keikka-arviokin. KYLLÄ SE TÄSTÄ.