Berliini - majoitus

Edullisin majoitus muutaman viikon kestävälle Berliinin ratakierrokselle löytyy yksityishenkilön kodista. Kaikki tekevät sitä - vuokraavat asuntoaan lyhyiksi ajoiksi eteenpäin - vaikka virallisesti alivuokraaminen olisikin kiellettyä. WG-Gesucht on ilmoitusten bongailuun oiva sivusto, Craigslistikin on joskus toiminut. Nykyään Craigslist on näyttävästi turistivedätysten täyttämä (jotka usein ovat silti edullisempia kuin hotellit…). Saksan kielen osaaminen nostaa onnistumisprosentin asunnon metsästyksessä moninkertaiseksi.

Yksityishenkilöltä asunnon vuokraamisen ykköspuolet ovat hinta, oma rauha, vapaus ja kännisten brittituristien todennäköinen välttäminen. Vertailun vuoksi; hostellihuone käytäväsuihkulla ja -vessalla maksaa kahdelta hengeltä alkaen noin 60 e per yö. Maksoimme viimeisimmästä kämpästämme 230 e kahdesta viikosta (kaksi henkeä) ja käytössämme oli oman kylpyhuoneen lisäksi pyykin- ja astianpesukoneet, netti, televisio ja dvd-laite sekä astioita yms. pientä elämää helpottavaa. Kämppä oli mainiolla paikalla ja kiinnostavat palvelut riittävän lähellä. Jos käy tuuri, saattaa asunnon omistajalta saada hyviä vinkkejä turistioppaiden ulkopuolelta tai vuokranantajasta uuden ystävän.

Tiki Heart - Kuva: Juuso Koponen

Huonoja puolia ja suoranaisia riskejä asunnon vuokraamiseen liittyy useita. Jos maksat vuokran etukäteen tilisiirtona, riski rahojen menettämisestä on olemassa. Asunto voi olla huonossa kunnossa. Jos et tunne kaupunkia ja/tai osaa kieltä, olet vielä enemmän hukassa ilman hostellin tai hotellin tarjoamaa henkistä tukea. Kaupunginosalla on todellakin väliä, joten jos et tunne kaupunkia, konsultoi ystävää joka tuntee ja tietää suositella kohteita jotka kiinnostavat, olivat ne sitten museoita tai laittomia klubeja. Hotelleissa loppusiivous kuuluu hintaan, yksityisasunnossa sen hoidat sinä, kuten myös selvittelyn vihaisten naapureiden kanssa jos vuorokausia kestävä kämpässä bailaaminen alkaa häiritä rapun muita asukkaita. Kaiken hajonneen, pöllityn tai muuten vain tyrityn korvaat sinä. Jos kämpän kanssa tulee ongelmia, apu ei todennäköisesti ole kovin lähellä.

Viimeisimmän reissun asunnon vuokraaminen sujui seuraavasti: seuloin lokakuun alussa WG-Gesuchtista viimeisen parin päivän ajalta kaikki sopivana ajankohtana määräajaksi vuokrattavat yksiöt. Seuraavaksi tsekkasin asuntojen lokaatiot, joista karsin kaikki väärällä suunnalla tai liian kaukana omilta suosikkimestoilta olevat kämpät pois. Luin ajatuksella ilmoitukset läpi ja karsin kaikki, joista suoraan tai rivien välistä saattoi lukea asioita jotka tuntuivat epätoivotuilta. En puhu kuin todella kömpelöä turistisaksaa, joten vuokranantajan halukkuus kommunikoida edes osittain englanniksi oli yksi tällaisista seikoista.

Jäljelle jäi vajaat kymmenen ilmoitusta, joista lopulta vastasin yhteen. Esittelin vastauksessa meidät lyhyesti yrittäen antaa luotettavan kuvan ja tiedustelin mahdollisuutta vuokrata asunto kahdeksi viikoksi, vaikka ilmoituksessa etsittiinkin vuokralaista koko kuukaudeksi. Kävi tuuri. Kivan kämpän lisäksi myös vuokranantaja oli kiva.

Pidempiaikaisen asunnon etsiminen Berliinistä on tasolla, josta itselläni ei ole kokemusta. Ainakin aiheeseen käytännössä tutustuneiden kavereiden tarinat ovat aika eeppisiä.

Viikonloppu jona sukkahousut eivät revenneet

Unirytmini on päin vittua kahden viikon Berliini-hengailun jälkeen, eikä se korjaannu sillä että yritän herätä sitkeästi kahdeksalta. Siis aamulla, ei illalla. Elämä tuntuu paikalta täynnä vaatimuksia. Puhuin maanantain lähetyksessä tavallistakin enemmän mitä sattuu.

Musiikkirintama on tarjonnut paljon mielenkiintoista, mutta blogin ulkoasun aiheuttamaa vaimeaa ärsytystä on vaikea ohittaa. En vieläkään tiedä mitä musta tulee isona vaikka olen huomannut aikuisuuden ensi merkkejä; vietin viikonlopun jona sukkahousut eivät revenneet.

Onko tämä syksy? Tuntuu siltä. Lempivuodenaikani.

Kuva: Susanna Tikkanen

Berliini tuntui muuten oudolla tavalla tutulta, helpoltakin. Jos erehtyi kävellessään ajelehtimaan liian syvälle ajatuksiinsa, saattoi hereille säpsähtäessään luulla olevansa Helsingissä. Pimeässä rakennukset eivät piirry esiin niin selkeinä.

Vuoden Kesä 2010

Katosin Berliiniin ja kesään. Ehkä vähän muuallekin.

Berliinissä vajaat neljä viikkoa on lyhyt aika mihin tahansa, mutta etenkin livebändien tsekkaamiseen. Jazzbongailu jäi itseltäni kokonaan väliin. Ilmassa oli hieman paineita suorituskeskeiseen oleiluun, mutta käytäntö sen osalta jäi (onneksi) toteutumatta. En ole kiireen ystävä. Kolmeen ja puoleen viikkoon mahtui toiminnan lisäksi myös karkin syömistä ja sohvalla kannettava sylissä makoilua. 

Ah, Berliini oli kaunis, mutta niin on Helsinkikin.

Erityisen kaunis Helsinki oli juhannuksena We Love Helsingin Juhannustansseissa Kuudennella Linjalla ja YK:ssa, kun kaupunkijuhannusta viettämään jääneet onnekkaat vetivät kukkamekot tai valkoiset paidat ja henkselit päälle ja tulivat tanssimaan paritansseja. Tanssittiin niitä kyllä yksinäänkin, tyyli oli vapaa ja tunnelma pursuilevan täynnä uuden ajan romantiikkaa. Upeat bileet perjantaina Kutosella! Nuorison iskelmätanssit ovat suorastaan räjähtäneet käsiin. Kesän mittaan tanssiaisia on luvassa joka kuussa, eikä kaksi vuotta sitten alkaneen ilmiön suosio näytä siitä yhtään hiipuvan, päinvastoin.

Tänäänkin on iskelmää levylassejen ja tanssiorkesterin voimin Helsinki Pride Tanssiaisissa Ravintola Kaisaniemessä. Terveisiä vain sinne, olisin paikalla jos en olisi kesäflunssan kourissa kotona. Tosin, kotonakin on ihan kiva olla joskus.

ALLO BERLIN!

Kirjoitustauko päättyy än nyy tee NYT.

Toukokuun alkupuoli oli ohjelmantäyteinen ja paikasta toiseen juoksemisesta palautumisessa kesti muutama päivä. Nyt alkaa hellittää, kuin myös ensijärkytys Berliinin säästä. Helsingissä oli maasta poistuessani noin 25 astetta lämmintä, Tegelissä koneesta ulos astuessani asteita oli viisitoista vähemmän. Mitä tämä oikein on! Kysynpähän vaan.

Totesin myös, että voisin alkaa ottaa enemmän kosketusta sisäiseen mummooni; matkagarderobini koostuu lähinnä kesäisistä hepeneistä ja sandaaleista. Villahousuille, tuulipuvulle ja kumisaappaille olisikin yllättäen ollut käyttöä.

Tempelhofin käytöstä poistetulla kentällä oli tuulista ja kylmää, kuten nyrpeästä ilmeestä voi päätellä.

Viimeksi Berliinissä vieraillessani bändimusiikin elämykset rajoittuivat lähinnä Gossipin keikkaan Columbiahallessa. Tällä kertaa tavoitteena on päästä tsekkaamaan pienempiä indie/punk/rock/pop-klubeja, sekä jos jostain jotain aitoa jazzin saralla löytyy, niin sitä myös. Berliininkävijälle seikkailu elektronisen musiikin parissa kannattaa olla itsestäänselvyys, sillä mielenkiintoisimmat tapahtumat ja ilmiöt liikkuvat täällä ehdottomasti sillä saralla.

Jos löytyy omakohtaisia vinkkejä Berliinin jazz-skenen suhteen, otan niitä avosylin vastaan!