Hetki sitten suolsin useita kappaleita arvioivaa kertausta viime viikonlopun keikoista, kohtaamisista ja tapahtumista, kunnes yhtäkkiä heräsin siihen mitä olen tekemässä. Olen vitun vanha ja mitä tämä oikein on. Tämä on väärin. Ei näin. Mitä muistan viiden vuoden päästä vuoden 2010 Flowsta? En ainakaan
M.I.A:n keikan biisijärjestystä (enkä toivottavasti Axen mainoskojuakaan).
Todennäköisesti muistan hälinän keskellä levollisen hetken samppanjabaarissa tärkeimmän ihmisen kanssa,
Cariboun passaamisen päälavan backstagella ja jatkoilla vietetyt yöt, jaloilleni lentäneen laatan ja jokaisen ihmisen, jota erinäisten keikkojen aikana kaulailin. Hymyt.
 |
| Rapeana sunnuntaina - (c) Eerikki Pokela |
Älkää ymmärtäkö väärin, kuulin musiikkia ja näin esiintyjiä ja se oli mahtavaa. Kuitenkin, jos olisi pakko nimetä festareideni kohokohta, se ei olisi yksittäinen keikka vaan: ihmiset. Iloisia, kauniita ystäviä. Juovuttava tunnelma. Valitettavasti ihmiset ovat tämän vuoden Flowlle myös kritiikin paikka - porukkaa oli liikaa, etenkin lauantaina.
Tiedotteen mukaan Flow rikkoi yleisöennätyksensä 50 000 kävijällä. Osassa aikaisempaa uutisointia Suvilahden kapasiteetiksi on ilmoitettu 14 000, osassa 15 000 ihmistä per päivä. Keskiviikon avajaiskonsertti ei ollut lähelläkään loppuunmyytyä, perjantaina meno oli massojen osalta vielä ihan ok, vaikkakin ruokajonojen suhteen rajoilla, mutta lauantaina tilanne väkimäärän suhteen oli jo itselleni liikaa venue hoppingiin. Keskityin suosiolla viihtymiseen ja tähtäsin vain
Robynin ja
Rye Ryen tsekkaamiseen.
Festarialue oli mielettömän kaunis, joka puolelta.
Ulver oli ihku, Voimala liian kuuma. Luulin meneväni kuuntelemaan
Ricardo Villalobosia, mutta siellä olikin
Samuli Kemppi. En pahastunut.
Awesome Tapes from Africa sai ilon pintaan. Robyn veti kovan shown täyttäen energiallaan koko päälavan, vaikka muuten keikkataustat antoivat aavistuksen kolkon ja etukäteen laskelmoidun vaikutelman. Robyn on todella päättänyt onnistua ja sen kyllä huomasi. Odotukset täyttyivät. Rye Rye rokkasi jo
M.I.A:n keikalla ja suoraan perään sai telttalavan huutamaan lisää. Telttalavan lauantai-ilta oli uskomaton.
Konono N°1 ei todellakaan näyttänyt lavalla väsymystä johon bändi vaipui livuttuaan backstagelle. Cariboun nörät olivat ihania. Yritin selventää miksi kiinalaisten piirtämä muumipiirretty on aivan eri asia kuin
Tove Janssonin alkuperäinen muumi.
Flow Festival näyttää olevan taitepisteessä suosionsa suhteen; pysytäänkö samassa vai laajennetaanko tapahtumaa? Suvilahti on upea paikka, mutta sinne ei voi ottaa enempää yleisöä tai kenelläkään ei ole enää kivaa. Ehkäpä lippujen hintaa voisi nostaa ja pitää saman kapasiteetin?
Niin joo, ne siirtotatuoinnit. Ne olivat parhaita. Ja ei, en oksunnut itse päälleni, se oli huonovointinen ystävä.
Kiitos kesä 2010.
