Todennäköisesti muistan hälinän keskellä levollisen hetken samppanjabaarissa tärkeimmän ihmisen kanssa, Cariboun passaamisen päälavan backstagella ja jatkoilla vietetyt yöt, jaloilleni lentäneen laatan ja jokaisen ihmisen, jota erinäisten keikkojen aikana kaulailin. Hymyt.
 |
| Rapeana sunnuntaina - (c) Eerikki Pokela |
Tiedotteen mukaan Flow rikkoi yleisöennätyksensä 50 000 kävijällä. Osassa aikaisempaa uutisointia Suvilahden kapasiteetiksi on ilmoitettu 14 000, osassa 15 000 ihmistä per päivä. Keskiviikon avajaiskonsertti ei ollut lähelläkään loppuunmyytyä, perjantaina meno oli massojen osalta vielä ihan ok, vaikkakin ruokajonojen suhteen rajoilla, mutta lauantaina tilanne väkimäärän suhteen oli jo itselleni liikaa venue hoppingiin. Keskityin suosiolla viihtymiseen ja tähtäsin vain Robynin ja Rye Ryen tsekkaamiseen.
Festarialue oli mielettömän kaunis, joka puolelta. Ulver oli ihku, Voimala liian kuuma. Luulin meneväni kuuntelemaan Ricardo Villalobosia, mutta siellä olikin Samuli Kemppi. En pahastunut. Awesome Tapes from Africa sai ilon pintaan. Robyn veti kovan shown täyttäen energiallaan koko päälavan, vaikka muuten keikkataustat antoivat aavistuksen kolkon ja etukäteen laskelmoidun vaikutelman. Robyn on todella päättänyt onnistua ja sen kyllä huomasi. Odotukset täyttyivät. Rye Rye rokkasi jo M.I.A:n keikalla ja suoraan perään sai telttalavan huutamaan lisää. Telttalavan lauantai-ilta oli uskomaton. Konono N°1 ei todellakaan näyttänyt lavalla väsymystä johon bändi vaipui livuttuaan backstagelle. Cariboun nörät olivat ihania. Yritin selventää miksi kiinalaisten piirtämä muumipiirretty on aivan eri asia kuin Tove Janssonin alkuperäinen muumi.
Flow Festival näyttää olevan taitepisteessä suosionsa suhteen; pysytäänkö samassa vai laajennetaanko tapahtumaa? Suvilahti on upea paikka, mutta sinne ei voi ottaa enempää yleisöä tai kenelläkään ei ole enää kivaa. Ehkäpä lippujen hintaa voisi nostaa ja pitää saman kapasiteetin?
Niin joo, ne siirtotatuoinnit. Ne olivat parhaita. Ja ei, en oksunnut itse päälleni, se oli huonovointinen ystävä.
Kiitos kesä 2010.
4 kommenttia:
Itseä ei Jónsin peruutus muuten olisi harmittanut suuresti, mutta Cariboun sinänsä hyvä siirtyminen päälavalle ja setin aikaistuminen hieman johti siihen että setti meni melko tasan päällekkäin festarin parhaan esiintyjän, RotFrontin kanssa. Minä en nähnyt Caribouta joka varmaan ja kuulemma oli tosi hyvä, ja moni, kuten bloginpitäjä, ei nähnyt RotFrontia joka oli festarin paras. Näin käy joskus. Muuten en valita!
Rotfrontin ja Cariboun päällekkäisyys olivat kyllä harmi. Vaikka ajallisesti teoriassa olisi ollut mahdollista piipahtaa telttalavalla, ei se väkijoukkojen vuoksi ollut todellisuudessa mahdollista. Niissä väkijoukoissa matkoihin olisi mennyt liian pitkä aika. :<
En kyllä oikein ymmärrä tuota väkijoukko-ongelmaa; olihan lauantaina tiivistä, mutta minä ainakin olin ensin päälavalla, sitten katsomassa Rotfrontista 45 min, ja sitten päälavalle takaisin hyville mestoille katsomaan Caribouta. Ei minkäänlaista ongelmaa liikkua. Juotavan saaminen ei tosin matkalla onnistunut.
Onhan se totta, että hieman vähemmän väkeä olisi saanut olla, mutta ei tuo ollut niin paha kun olin odottanut. Voimalan kapasiteetti tosin ei vaan riitä sisäkonserttien suosioon.
Toma, Caribou & Rotfront esiintyivät sunnuntaina.
Sanottakoon vielä, että mulla oli hätänä olla oikeaan aikaan backstagella Cariboun keikan jälkeen. Sunnuntaina oli kuitenkin paremmin tilaa kuin la. :)
Lähetä kommentti