31. maaliskuuta 2010
Crooker - WE LOVE ANIMALS
Crookersin juuri julkaistu levy Tons of Friends on pyörinyt hetken kuuntelussa, mutten valitettavasti ole oikein lämmennyt kokonaisuudelle. Ainakaan vielä.
Mutta levyn avausraita! Oh!
And yes yes, we love animals. Suosikkieläin toimii.
30. maaliskuuta 2010
Teknotiistai Acid Special
...muista että tänään on ACID SPECIAL Siltasessa!
Niin kosteita kuin kuiviakin herkkuja luvassa tasapuolisesti sekä paatuneille teknopoliiseille, että uuden aallon hedonisteille. Dekkien takana Teknotiistai All Stars Dj:t noin klo 21 alkaen.
Niin kosteita kuin kuiviakin herkkuja luvassa tasapuolisesti sekä paatuneille teknopoliiseille, että uuden aallon hedonisteille. Dekkien takana Teknotiistai All Stars Dj:t noin klo 21 alkaen.
IHME Klubi - Slagsmålsklubben 27.03.2010 Vanhalla
IHME Klubin järjestäjät taisivat tietää mitä ovat tekemässä, nimittäin iltaa värittivät seuraavat seikat: keskeinen sijainti (Vanha YO-talo), ilmainen sisäänpääsy, ilmainen narikka, juomia hintaan 2,50 euroa ja pääesiintyjänä Slagsmålsklubben. Voiko mennä vikaan?
Kuvassa Black Horse.
No, maksuton sisäänpääsy ja narikka sekä edulliset juomat takasivat väenpaljouden, joka saattoi harmittaa baaritiskillä viihtyneitä. Mulla ei ollut ongelmaa asian kanssa. Isoon saliin olisi mahtunut vielä tuplasti ihmisiä! Vanhan iso sali on akustiikaltaan vähän ongelmallinen - ikävällä tavalla kaikuisa, eikä todellakaan paras mahdollinen bailumusalle. Voin vain kuvitella miltä lavalla olleista tuntui, kun ääni bounssaa takaisin parista eri kulmasta useiden millisekuntien viiveellä.
SMK:a lämmittelemässä ollut Black Horse sopi edustamansa genren puolesta Vanhalle kuin nyrkki ohikulkijan naamaan. Odotuksista huolimatta Black Horsen jäsenet eivät esiintyneet lämpöalusasuissa tai pelkissä kalsareissa. Nimenomaan tätä tapahtumaa varten koottu kokoonpano ei mun mielestä puolustanut paikkaansa; musiikissa ihan kivoja sävyjä, ja varsinkin setin alkupuolella siistit taustavisut, mutta oliko tällainen Sunn 0))):n vanavedessä kulkeva dark ambient / noise rock / drone whatever nyt ihan paikallaan nostattamaan bilefiilistä ennen Slagsmålsklubbenia? Illan pääesiintyjän astuessa lavalle ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että paikalle oli tullut ihmisiä vain ja ainoastaan kuullakseen jo vuosikymmenen uraa luonutta Slagsmålsklubbenia.
SMK:n aloittaessa tsekkailin vähän kauempaa lavalla hengaillutta joukkiota, joista muutama joi rauhassa kaljaa, pari väänteli synasta potikoita, yksi kyyristeli pöytien alla ja toinen juoksenteli rumpukapulat kädessä. Suhtauduin aluksi skeptisesti SMK:n livesoittoon edellä mainitun näyn vuoksi, mutta onneksi olin väärässä! Tämän todetakseni oli pakko änkeä aivan lavan eteen heiluumaan ja tsekkailemaan silmä kovana mitä lavalla oikeasti puuhaillaan.
SMK soitti harkitusti rakennetun setin, jonka aikana tanssilattiaa hemmoteltiin niin hiteillä kuin vähemmän soitetuilla raidoillakin. Brutal Weapons, Smedby Eyes... ja setti loppui upeasti Sponsored by Destinyyn, joka on henkilökohtainen lempparini. Joku encorekin sieltä taisi tulla, mutta mulla oli jo ajatukset muualla.
Hm. Miten musta tuntuu että SMK tullaan näkemään piakkoinkin uudestaan Suomessa? Jos näin on, suosittelen ehdottomasti, että menet paikan päälle ihailemaan miten kuusihenkinen orkesteri soittaa livenä kreisibailumusaa.
Kuvassa Black Horse.
SMK:a lämmittelemässä ollut Black Horse sopi edustamansa genren puolesta Vanhalle kuin nyrkki ohikulkijan naamaan. Odotuksista huolimatta Black Horsen jäsenet eivät esiintyneet lämpöalusasuissa tai pelkissä kalsareissa. Nimenomaan tätä tapahtumaa varten koottu kokoonpano ei mun mielestä puolustanut paikkaansa; musiikissa ihan kivoja sävyjä, ja varsinkin setin alkupuolella siistit taustavisut, mutta oliko tällainen Sunn 0))):n vanavedessä kulkeva dark ambient / noise rock / drone whatever nyt ihan paikallaan nostattamaan bilefiilistä ennen Slagsmålsklubbenia? Illan pääesiintyjän astuessa lavalle ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että paikalle oli tullut ihmisiä vain ja ainoastaan kuullakseen jo vuosikymmenen uraa luonutta Slagsmålsklubbenia.
SMK:n aloittaessa tsekkailin vähän kauempaa lavalla hengaillutta joukkiota, joista muutama joi rauhassa kaljaa, pari väänteli synasta potikoita, yksi kyyristeli pöytien alla ja toinen juoksenteli rumpukapulat kädessä. Suhtauduin aluksi skeptisesti SMK:n livesoittoon edellä mainitun näyn vuoksi, mutta onneksi olin väärässä! Tämän todetakseni oli pakko änkeä aivan lavan eteen heiluumaan ja tsekkailemaan silmä kovana mitä lavalla oikeasti puuhaillaan.
SMK soitti harkitusti rakennetun setin, jonka aikana tanssilattiaa hemmoteltiin niin hiteillä kuin vähemmän soitetuilla raidoillakin. Brutal Weapons, Smedby Eyes... ja setti loppui upeasti Sponsored by Destinyyn, joka on henkilökohtainen lempparini. Joku encorekin sieltä taisi tulla, mutta mulla oli jo ajatukset muualla.
Hm. Miten musta tuntuu että SMK tullaan näkemään piakkoinkin uudestaan Suomessa? Jos näin on, suosittelen ehdottomasti, että menet paikan päälle ihailemaan miten kuusihenkinen orkesteri soittaa livenä kreisibailumusaa.
29. maaliskuuta 2010
Mitä musanörä ei tehnyt tänä maanantaina?
It's a new beginning LA LA LA LAAAAA.
Terveisiä maanantaista! Se on uusi aivan kiva viikko taas! Tänään ei tosin tuntunut yhtään maanantailta, sillä BEATROOTIN MUSAVISA oli peruttu. Odottelin sitä sentään jo, no, ainakin sunnuntai-illasta lähtien.
Seuraa arvoitus: Mitä musanörä tekee kun musanörä ei
a) soita
b) laula
c) kuuntele musiikkia äänitteeltä
d) kuuntele musiikkia livenä
e) lue musiikista
f) kirjoita musiikista?
No osallistuu musavisaan, tietty! Valitettavasti oma kokemuspohja legendaarisemmista Helsingin musavisoista on köykäinen, vaikka jo jonkin aikaa suunnitelmissa on ollut kiertää niitä systemaattisesti läpi. Beatrootin joka toinen maanantai toistuneessa musavisassa on tullut viihdyttyä muutamasta hyvinkin simppelistä syystä. Beatroot on lähellä, me voitetaan joka kerta ja palkinnoksi saa muutakin kuin alkoholia. Jostain syystä tissuttelu maanantai-iltana ei itseäni ainakaan oikein kiinnosta. Viimeksi jaettiin Jallu kaikkien halukkaiden kesken.
Löytyisikö suositusta tai vinkkiä musavisojen suhteen Helsingistä? Erityisesti uudempaa musiikkia as in 80-luvulta eteenpäin pyörittelevät visat kiinnostaa, mutta kaikki muukin kelpaa.
PS. Huijasin vähän, ei me joka kerta olla voitettu. Mut melkein joka kerta.
Terveisiä maanantaista! Se on uusi aivan kiva viikko taas! Tänään ei tosin tuntunut yhtään maanantailta, sillä BEATROOTIN MUSAVISA oli peruttu. Odottelin sitä sentään jo, no, ainakin sunnuntai-illasta lähtien.
Seuraa arvoitus: Mitä musanörä tekee kun musanörä ei
a) soita
b) laula
c) kuuntele musiikkia äänitteeltä
d) kuuntele musiikkia livenä
e) lue musiikista
f) kirjoita musiikista?
No osallistuu musavisaan, tietty! Valitettavasti oma kokemuspohja legendaarisemmista Helsingin musavisoista on köykäinen, vaikka jo jonkin aikaa suunnitelmissa on ollut kiertää niitä systemaattisesti läpi. Beatrootin joka toinen maanantai toistuneessa musavisassa on tullut viihdyttyä muutamasta hyvinkin simppelistä syystä. Beatroot on lähellä, me voitetaan joka kerta ja palkinnoksi saa muutakin kuin alkoholia. Jostain syystä tissuttelu maanantai-iltana ei itseäni ainakaan oikein kiinnosta. Viimeksi jaettiin Jallu kaikkien halukkaiden kesken.
Löytyisikö suositusta tai vinkkiä musavisojen suhteen Helsingistä? Erityisesti uudempaa musiikkia as in 80-luvulta eteenpäin pyörittelevät visat kiinnostaa, mutta kaikki muukin kelpaa.
PS. Huijasin vähän, ei me joka kerta olla voitettu. Mut melkein joka kerta.
28. maaliskuuta 2010
Kroke Savoy-teatterissa 22.03.2010
Mun tyyliin kuuluu ensin hutkia ja sitten tutkia, joten saan taas myöntää olleeni oletuksieni kanssa hakoteillä - Kroke esiintyi etukäteistiedoista poiketen alkuperäisellä kokoonpanollaan eli triona. Kustannussyistä, uskoisin.
Savoy-teatteri ei ollut lähelläkään täyttä, vaikka hintavasta lipusta huolimatta paikalle oli maanantai-iltana ajautunut sen verran porukkaa, ettei konsertin väliaika riittänyt ihan kaikkeen näistä neljästä; jonotus baaritiskille, suklaakakun kristillinen tasajako, lasi viiniä ja vessakäynti. Arvatkaa mistä päästä karsittiin?
Edellisen kerran vuonna 2006 Suomessa vieraillut Kroke kuulosti livenä triplasti paremmalta kuin viimeisimmällä studiolevyllään Out of Sight. Väitän, että livemiksaajalla oli näppinsä vahvasti pelissä. Tomasz Kukurban viulu kuulosti enimmäkseen jumalaiselta. Aavistuksen kiusallisia hetkiä oli vain yksi; Kukurba soitteli ilmeisen antaumuksella PANHUILUSOOLOA viululla. Panhuilu ei muutenkaan kuulu lempisoittimiini, puhumattakaan panhuilua jäljittelevästä efektistä, joka kuulostaa... no, kämäiseltä synahuilulta. Hyi. Onneksi tätä herkkua tarjoiltiin vain yhdessä kappaleessa.
Ensimmäinen puoliaika oli täynnä ihoa kananlihalle nostattavia hetkiä. Rakastan tunnetta, kun kylmät väreet hiipivät selkärankaa pitkin kohti niskaa, musiikki vie mukanaan enkä voi muuta kuin haukkoa ilmaa. Olen aika herkkis mitä tulee musiikkiin, joten vaikea sanoa oliko muu yleisö samoissa tunnelmissa. Ensimmäisen puoliajan aikana nauroin, jumituin tuijottamaan suu auki, tirautin pari kyyneltä ja päästelin tasaisin väliajoin OHHOH-henkisiä äännähdyksiä.
Väliajallisen, kahden tunnin konsertin aikana Kroke tarjoili enimmäkseen materiaalia uusimmalta, vuoden 2009 lokakuussa julkaistulta levyltään Out of Sight. Mukana ei ollut rumpalia, joten edeltävän levyn Seventh Sight biisejä olisikin ollut vaikeampi toteuttaa. Kroken pelimannikulttuurista ja enimmäkseen mustalaismollista ponnistavat biisit sekä pieni kokoonpano antoivat paljon tilaa varsin mallikkaasti hoituneelle improvisoinnille. Raikkaana poikkeuksena osittain uhkaavan sävyiseen materiaaliin mainittakoon Life as it is. Konsertin aikana kuultiin Out of Sight-levyn biisit lähes kokonaan, joista omaksi lempparikseni nousivat Fields of Sorrow ja Mecalakuku. Vaikuttavaa, todella vaikuttavaa.
Koska Krokea löytyy huonosti Youtubesta, heitän Spotifyn ystäville suoraan linkin kyseiseen albumiin. Jos et jaksa kuunnella kuin muutaman biisin, suosittelen tsekkaamaan ainakin Life as it is, Janitsa, A Luftmensch ja Fields of Sorrow, joista saa pienen aavistuksen, mitä meininki livenä oli. Konsertti oli oikeasti hiton paljon parempi.
Nyt kiireellä kohti Nosturia ja Monoa!
Eilen kävin myös fanittamassa Slagsmålsklubbenia, josta lisää myöhemmin... Onnistuneet bileet.
26. maaliskuuta 2010
Viikonlopun timantteja
Viikonloppukin on taas. Mihin tämä viikko meni?
Helsingissä ainakin tapahtuu, nimittäin Pixelache valtaa kaupungin ja tarjoaa mukanaan monenlaista oheistoimintaa, kiinnosti pikselit tai ei. Pikseliähkyn nopeat tärpit: Heart Chamber Orchestra Kiasmassa sunnuntaina sekä etenkin IHME Club Vanhalla lauantaina, koska siellä esiintyy SLAGSMÅLSKLUBBEN! Oh, Sponsoder by Destiny... Jos olisin hieman pienikokoisempi (iällä nyt ei sinänsä väliä) tai jos lähipiiriini kuuluisi sopivia kääpiöitä joiden mukana ujuttautua tänne, menisin ehdottomasti: Let's Make Noise, Let's Play Together - workshop 8-12-vuotiaille lapsille elektronisten äänien ihmeelliseen maailmaan sunnuntaipäivänä Vanhalla.
Jos olet lastenpajaan liian vanha, eikä Pixelache kiinnosta, voit suunnata sunnuntaina myös Nosturille sillä post-rockin outojeesus instrumentaaliyhtye Mono saapuu ensimmäiselle keikalleen Suomeen.
Mikäli elektroninen tanssimusiikki kiinnostaa, suosittelen perjantaina suuntaamaan Kuudennelle linjalle. Kutosen valtaa Darkroom #3, jonne tällä kertaa tuodaan viime hetkeen asti salassa pidettävä, oman genrensä huippu-dj soittamaan koko illan setti.
Lauantaina kannattaakin sitten etsiytyä Playgroundiin kuudennelle ja kuukauden viimeiselle BTCHPLS-klubille, jossa esiintymässä on brittiläinen elektrolupaus Grum. Sen lisäksi, että Grum on tehtaillut remixejä mm. Goldfrappille, on artisti myös juurikin julkaissut ällöpisteet komeasti kotiin vetävän musavideon biisilleen Can't Shake This Feeling. Biisi ei aiheuta mussa suurempia tuntemuksia, mutta video sitäkin enemmän.
Helsingissä ainakin tapahtuu, nimittäin Pixelache valtaa kaupungin ja tarjoaa mukanaan monenlaista oheistoimintaa, kiinnosti pikselit tai ei. Pikseliähkyn nopeat tärpit: Heart Chamber Orchestra Kiasmassa sunnuntaina sekä etenkin IHME Club Vanhalla lauantaina, koska siellä esiintyy SLAGSMÅLSKLUBBEN! Oh, Sponsoder by Destiny... Jos olisin hieman pienikokoisempi (iällä nyt ei sinänsä väliä) tai jos lähipiiriini kuuluisi sopivia kääpiöitä joiden mukana ujuttautua tänne, menisin ehdottomasti: Let's Make Noise, Let's Play Together - workshop 8-12-vuotiaille lapsille elektronisten äänien ihmeelliseen maailmaan sunnuntaipäivänä Vanhalla.
Jos olet lastenpajaan liian vanha, eikä Pixelache kiinnosta, voit suunnata sunnuntaina myös Nosturille sillä post-rockin outojeesus instrumentaaliyhtye Mono saapuu ensimmäiselle keikalleen Suomeen.
Mikäli elektroninen tanssimusiikki kiinnostaa, suosittelen perjantaina suuntaamaan Kuudennelle linjalle. Kutosen valtaa Darkroom #3, jonne tällä kertaa tuodaan viime hetkeen asti salassa pidettävä, oman genrensä huippu-dj soittamaan koko illan setti.
Lauantaina kannattaakin sitten etsiytyä Playgroundiin kuudennelle ja kuukauden viimeiselle BTCHPLS-klubille, jossa esiintymässä on brittiläinen elektrolupaus Grum. Sen lisäksi, että Grum on tehtaillut remixejä mm. Goldfrappille, on artisti myös juurikin julkaissut ällöpisteet komeasti kotiin vetävän musavideon biisilleen Can't Shake This Feeling. Biisi ei aiheuta mussa suurempia tuntemuksia, mutta video sitäkin enemmän.
25. maaliskuuta 2010
Goldfrapp flirttailee epäsovinnaisuuksilla
...ainakin promokuvillaan. Vaikka Goldfrappin sinkkulohkaisu Rocket on ihan kiva, samaa arveluttavaa kulmaa kuin uuden levyn kuvamateriaalista en kyllä siitä etsimälläkään löydä. Kaksimielisesti vihjailevat sanat ohittaa jo vähemmänkin paatunut musakorva.
Alison Goldfrapp poseeraa eläinasuihin puettujen avustajien kera viileää, mutta tyttömäistä seksiä tihkuen ja näyttää välillä kohtalokkaalta naiselta, välillä lapselta, joka on juuri huomannut eksyneensä väärään syliin. Mä pidän.
Mietin vain, olenko ainoa jossa kuvat herättävät kyseenalaista kihelmöintiä?
Goldfrappin uusin albumi Head First julkaistiin viime maanantaina 22.03.2010. Korviini on kantautunut ei niin kovin mairittelevia lausuntoja kyseisestä levystä, mutten onnekseni ole itse vielä eksynyt lukemaan yhtäkään arviota. Haluan musiikin antaa puhua puolestaan. Musiikki vaatii aikaa.
Siihen asti aion kuitenkin salaa vilkuilla näitä kuvia. Levyyn tutustuminen odottaa TO DO -listalla kaiken muun kanssa, kuten jäsentelyä odottava Kroken keikka-arviokin. KYLLÄ SE TÄSTÄ.
22. maaliskuuta 2010
ANTTEX INTERNETTI
...mutta olen ollut hieman tavoittamattomissa. Linnunradalla. Se alkoi torstaina ja päättyi viiltävän kirkkaaseen maanantaiaamuun. Oli aivan kiva viikonloppu, mutta en nähnyt sen aikana yhtään orkesteria.
Sen sijaan join kuohuviiniä Ravintola 11:ssa, kuuntelin junkkaa Loopissa, kadotin perjantaipäivän, mutta illan olin töissä, istuin kynttiläröykkiön valaisemassa kalustamattomassa huoneistossa jossa nauru kaikui pitkin parkettia ja kimpoili seinistä ja valaisemattomista kulmista, todistin hämmentävää chatrulettia josta ainoat muistikuvat ovat kännykkäni ikuistamat, heräsin viideltä, nousin seiskalta, myöhästyin tunnilla, tulin häädetyksi ulos Elitestä, kuuntelin Philip Glassin piinaavimpia orkesteriteoksia, vaihdoin monta kertaa musiikkia vaikka nimenomaan kiellettiin sitä tekemästä, tuputin suomi-iskelmää, tanssitin poikia, tanssitin tyttöjä, matkasin reppuselässä, valitin musiikista, iloitsin musiikista, loihdin itselleni punkkuhuulet, nukahdin olkaa vasten, heräsin kuudelta, nousin kahdeksalta enkä jaksanut syödä lihapullia loppuun. En saanut unta vaikka olisi pitänyt ennen kaikkea nukkua.
Nyt otan päiväunet ja sitten kuuntelemaan Savoy-teatteriin Krokea. Kyseessä on Puolan musiikkiperinteet klezmer-musiikkiin kietova trio (joka tällä kertaa onkin kvartetti), raportti seuraa perästä. Nauttikaa tästä. Musta se tuntui juuri nyt ja tässä erityisen hyvältä. Odotukset ovat korkealla.
Ps. Huomenna Bassoradion illassa Rytmisektori klo 18-20 Mekaanikon hoivassa.
Sen sijaan join kuohuviiniä Ravintola 11:ssa, kuuntelin junkkaa Loopissa, kadotin perjantaipäivän, mutta illan olin töissä, istuin kynttiläröykkiön valaisemassa kalustamattomassa huoneistossa jossa nauru kaikui pitkin parkettia ja kimpoili seinistä ja valaisemattomista kulmista, todistin hämmentävää chatrulettia josta ainoat muistikuvat ovat kännykkäni ikuistamat, heräsin viideltä, nousin seiskalta, myöhästyin tunnilla, tulin häädetyksi ulos Elitestä, kuuntelin Philip Glassin piinaavimpia orkesteriteoksia, vaihdoin monta kertaa musiikkia vaikka nimenomaan kiellettiin sitä tekemästä, tuputin suomi-iskelmää, tanssitin poikia, tanssitin tyttöjä, matkasin reppuselässä, valitin musiikista, iloitsin musiikista, loihdin itselleni punkkuhuulet, nukahdin olkaa vasten, heräsin kuudelta, nousin kahdeksalta enkä jaksanut syödä lihapullia loppuun. En saanut unta vaikka olisi pitänyt ennen kaikkea nukkua.
Nyt otan päiväunet ja sitten kuuntelemaan Savoy-teatteriin Krokea. Kyseessä on Puolan musiikkiperinteet klezmer-musiikkiin kietova trio (joka tällä kertaa onkin kvartetti), raportti seuraa perästä. Nauttikaa tästä. Musta se tuntui juuri nyt ja tässä erityisen hyvältä. Odotukset ovat korkealla.
Ps. Huomenna Bassoradion illassa Rytmisektori klo 18-20 Mekaanikon hoivassa.
17. maaliskuuta 2010
14. maaliskuuta 2010
Tampere Film Festival ja illan yllättäjät
Käväisin eilen haistelemassa Tampereen elokuvajuhlia ilman etukäteissuunnitelmia ja hyvässä seurassa, eli parhaalla mahdollisella tavalla. Varsinainen toiminta meni viihteen puolelle, mutta muutamat elokuvat sekä lauantain iltajuhla Klubilla - TaFF Filkkarit 40 v. bileyö - tuli nähtyä.
Pääesiintyjänä tapahtumassa oli Pintandwefall. (edit: Hupsista! Pääsi unohtumaan, että oikeasti pääesiintyjänä oli Op:l Bastards, joka jostain syystä jäi täysin väliin...) Jail, joka lienee Pintandwefallin paras biisi, toimi makoisasti myös livenä. Tunnustan, etten ole tutustunut bändin tuotantoon, joten varsinainen relevanssi mielipiteelleni uupuu. Bändi on ennen kaikkea sympaattinen. Välillä soitto ja laulu olivat väärällä tavalla vähän sinne päin, mutta lavaenergia antoi paljon anteeksi. Pintandwefall ei kuitenkaan tuntunut oikein missään, sillä edellinen esiintyjä oli putsannut pöydän niin totaalisesti.
Jaakko & Jay näyttivät miten saadaan bileet aikaan. Miksi en ole aiemmin tutustunut tähän duoon? Mieletön energia, taidokasta soittoa, hyvii biisejä, epätavallinen instrumentaatio ja yleisössä pikkareita olemuksellaan kostuttaneet pojat. Duo on yhtä kuin kitaristilaulaja Jaakko ja muppetsien Animalille vertoja vetävän rumpali Jay. Valitettavasti saavuttiin paikalle setin loppupuolella, joten sain ihastella meininkiä vain muutaman biisin verran. Suosittelen! Duo näyttäisi olevan Helsingin Virgin Oilissa 16.04.2010 Sorry and The Sinatrasin kanssa, joten pitänee käydä syynäämässä bändin livemeininki paremmalla ajalla ja raportoida sitten laajemmin.
Illan yllättäjien palkinto menee Jaakko & Jaylle sekä herättämään tulleelle aamujunan konduktöörille.
Tää youtubesta kaivettu video Klubilta Turusta viime vuodelta kertoo hyvin minkälaisen meiningin Jaakko & Jay saivat aikaan myös eilen Tampereella. Toimii! Tsekkaa yleisön lisäksi erityisesti itse soittajien meininki.
http://www.myspace.com/jaakkonjay
Pääesiintyjänä tapahtumassa oli Pintandwefall. (edit: Hupsista! Pääsi unohtumaan, että oikeasti pääesiintyjänä oli Op:l Bastards, joka jostain syystä jäi täysin väliin...) Jail, joka lienee Pintandwefallin paras biisi, toimi makoisasti myös livenä. Tunnustan, etten ole tutustunut bändin tuotantoon, joten varsinainen relevanssi mielipiteelleni uupuu. Bändi on ennen kaikkea sympaattinen. Välillä soitto ja laulu olivat väärällä tavalla vähän sinne päin, mutta lavaenergia antoi paljon anteeksi. Pintandwefall ei kuitenkaan tuntunut oikein missään, sillä edellinen esiintyjä oli putsannut pöydän niin totaalisesti.
Jaakko & Jay näyttivät miten saadaan bileet aikaan. Miksi en ole aiemmin tutustunut tähän duoon? Mieletön energia, taidokasta soittoa, hyvii biisejä, epätavallinen instrumentaatio ja yleisössä pikkareita olemuksellaan kostuttaneet pojat. Duo on yhtä kuin kitaristilaulaja Jaakko ja muppetsien Animalille vertoja vetävän rumpali Jay. Valitettavasti saavuttiin paikalle setin loppupuolella, joten sain ihastella meininkiä vain muutaman biisin verran. Suosittelen! Duo näyttäisi olevan Helsingin Virgin Oilissa 16.04.2010 Sorry and The Sinatrasin kanssa, joten pitänee käydä syynäämässä bändin livemeininki paremmalla ajalla ja raportoida sitten laajemmin.
Illan yllättäjien palkinto menee Jaakko & Jaylle sekä herättämään tulleelle aamujunan konduktöörille.
Tää youtubesta kaivettu video Klubilta Turusta viime vuodelta kertoo hyvin minkälaisen meiningin Jaakko & Jay saivat aikaan myös eilen Tampereella. Toimii! Tsekkaa yleisön lisäksi erityisesti itse soittajien meininki.
http://www.myspace.com/jaakkonjay
13. maaliskuuta 2010
Kallion paras paikka = Siltanen
Oho. Taas on viikonloppu. Toissapäivänä kävin torstain kunniaksi tarjoilemassa hyvää musiikkia Dj Mekaanikon vieraana Siltasen Radiopäät-klubilla, jossa tällä kertaa edustimme Bassoradion Rytmisektoria. Itse keskityin enimmäkseen soittamaan semiväsyneeseen mielentilaani sopivia ralleja, joita kollegani ystävällisesti kutsui muniinpuhalteluksi. Mikäs siinä, kukapa ei tykkäisi puhallella muniin, kysyn vaan?
Mun levylautaselta löytyi edustettuna mm. Ladyhawk, Feist, Röyksopp, Blue Foundation, Portishead, Peaches, The Ting Tings, Elyjah, Nouvelle Vague ja Goldfrapp, kun Mekaanikon valikoima koostui selkeästi bailummasta osastosta. Mekaanikon ansiosta tunnelma yltyi ennen puolta yötä jopa juhlahumun tunnusmerkkeihin asti; villiä tanssia ja spontaaneja kannustushuutoja. Ah, Siltanen...
Te olette varmaankin jo kaikki käyneet Siltasessa, joten tietänette tämän: Siltanen on eniten kiva ja paras. Sopivan rento, muttei nukkavieru. Bailu, muttei pimeä. Hip, muttei kylmä. Ei vain mukana uusissa ilmiöissä, vaan luomassa niitä. Välittömästi viime kesänä auettuaan Siltanen teki itsestään ystävän, jota en tiennyt kaipaavani. Olen iloinen, että olemme tutustuneet. Niin ja se tärkein, musiikkipolitiikka... Toivottavasti voit päätellä jotain tästä Siltasen dj-kopista nappaamastani kuvasta.
Omat tärpit Siltasen maaliskuun ohjelmasta ovat tulevat Teknotiistait 16.03.2010, jolloin puikoissa on Dj Mekaanikko, sekä kuun viimeisen tiistaina 30.03.2010 sykähtävä ACID SPECIAL, jolloin teknomahlaa valuttaa Teknotiistai All Stars Dj Team.
Mun levylautaselta löytyi edustettuna mm. Ladyhawk, Feist, Röyksopp, Blue Foundation, Portishead, Peaches, The Ting Tings, Elyjah, Nouvelle Vague ja Goldfrapp, kun Mekaanikon valikoima koostui selkeästi bailummasta osastosta. Mekaanikon ansiosta tunnelma yltyi ennen puolta yötä jopa juhlahumun tunnusmerkkeihin asti; villiä tanssia ja spontaaneja kannustushuutoja. Ah, Siltanen...
Te olette varmaankin jo kaikki käyneet Siltasessa, joten tietänette tämän: Siltanen on eniten kiva ja paras. Sopivan rento, muttei nukkavieru. Bailu, muttei pimeä. Hip, muttei kylmä. Ei vain mukana uusissa ilmiöissä, vaan luomassa niitä. Välittömästi viime kesänä auettuaan Siltanen teki itsestään ystävän, jota en tiennyt kaipaavani. Olen iloinen, että olemme tutustuneet. Niin ja se tärkein, musiikkipolitiikka... Toivottavasti voit päätellä jotain tästä Siltasen dj-kopista nappaamastani kuvasta.
Omat tärpit Siltasen maaliskuun ohjelmasta ovat tulevat Teknotiistait 16.03.2010, jolloin puikoissa on Dj Mekaanikko, sekä kuun viimeisen tiistaina 30.03.2010 sykähtävä ACID SPECIAL, jolloin teknomahlaa valuttaa Teknotiistai All Stars Dj Team.
11. maaliskuuta 2010
The Five Corners Quintet livetaltioinnit
Suomen jazz-skenen tiukkaa ydintä edustava The Five Corners Quintet heitti kolme toinen toistaan parempaa keikkaa Helsingissä Musiikkiteatteri Kapsäkin salissa 11.-13.02.2010. Olin todistamassa näistä viimeistä, jossa tunnelma oli hurmoksellisen riehakas niin esiintyjien kuin yleisönkin puolelta.
Tuosta tunnelmasta on ensi viikolla koettavissa pieniä haikuja Yle Areenalta. Olit konsertissa paikalla tai et, suosittelen tsekkaamaan! Paikalla olleet voivat bongata nauhalta omat jazzhuutonsa.
http://areena.yle.fi
Ohjelmaa odotellessa kannattaa kuunnella pari mielenkiintoista Ylen Pop-Talk podcastia suomijazzin ihmeistä Kuinka jazzista tuli taas pop ja Jazz on jälleen hip!
Tuosta tunnelmasta on ensi viikolla koettavissa pieniä haikuja Yle Areenalta. Olit konsertissa paikalla tai et, suosittelen tsekkaamaan! Paikalla olleet voivat bongata nauhalta omat jazzhuutonsa.
http://areena.yle.fi
Ohjelmaa odotellessa kannattaa kuunnella pari mielenkiintoista Ylen Pop-Talk podcastia suomijazzin ihmeistä Kuinka jazzista tuli taas pop ja Jazz on jälleen hip!
10. maaliskuuta 2010
Blue Foundation - HAA-AA-AA-AA-AA-AAA
Tänään päässä on soinut Blue Foundationin Eyes on Fire ja erityisesti sen ihana HAA-AA-AA-AA-AA-kohta.
Biisi eksyi aivoihini bändini rumpalilta, joka oli katsonut Twilight-elokuvan, spotannut Eyes on Firen ja käynyt välittömästi kaivamassa sen käsiinsä. HAA-AA-AA-AAA-AAA jäi kerrasta kummittelemaan takaraivoon. Se päätyi yhteiselle Spotify-listallemme. Kiitos Anu! Ehkä munkin pitäisi alkaa katsoa nuorisopätkiä viimeaikaisten taide-elokuvien sijaan. True Bloodin lisäjaksoja odotellessa...
Sivistyksessäni on selkeästi Blue Foundationin kokoinen aukko, sillä mulla ei ollut hajuakaan että tää tanskalainen yhtye on mm. käynyt Tavastialla Mewin lämppärinä v.2005. Olisinpa ollut paikalla. Ehkäpä ensi kerralla kun Blue Foundation eksyy Suomeen, se on pääesiintyjänä?
Video on muuten kuvattu Chelyabinskissa Uralin juurella. Hipster-pisteet 100%.
Biisi eksyi aivoihini bändini rumpalilta, joka oli katsonut Twilight-elokuvan, spotannut Eyes on Firen ja käynyt välittömästi kaivamassa sen käsiinsä. HAA-AA-AA-AAA-AAA jäi kerrasta kummittelemaan takaraivoon. Se päätyi yhteiselle Spotify-listallemme. Kiitos Anu! Ehkä munkin pitäisi alkaa katsoa nuorisopätkiä viimeaikaisten taide-elokuvien sijaan. True Bloodin lisäjaksoja odotellessa...
Sivistyksessäni on selkeästi Blue Foundationin kokoinen aukko, sillä mulla ei ollut hajuakaan että tää tanskalainen yhtye on mm. käynyt Tavastialla Mewin lämppärinä v.2005. Olisinpa ollut paikalla. Ehkäpä ensi kerralla kun Blue Foundation eksyy Suomeen, se on pääesiintyjänä?
Video on muuten kuvattu Chelyabinskissa Uralin juurella. Hipster-pisteet 100%.
8. maaliskuuta 2010
The Tiny, Sansa ja tilaa Bellyssä 05.03.2010
Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu on takana. Perjantai avattiin varsin lemmekkäästi Tinyn ja Sansan keikalla Bellyssä. Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, pieniä epäilyksiä keikan suhteen oli ilmassa ja sen siistimpää olikin yllättyä positiivisesti.
Sansa on varma esiintyjä joka vielä odottaa sitä suurta tulemistaan. Sansa ei suinkaan ole enää ns. uusi artisti, vaan tehnyt työtä musiikin parissa jo kymmenisen vuotta. Sansan ensimmäinen albumi, vuonna 2005 julkaistu Vagabond Girl ei antanut toivottua nostetta uralle ja diili Warnerin kanssa purettiin pian levyn julkaisun jälkeen. Musiikin suunnasta ja tuotannosta taisi olla pieniä erimielisyyksiä artistin ja levy-yhtiön tarjoaman tuottajan välillä. Texicalli Records julkaisi viime lokakuussa Sansan toisen levyn Sansa.
Pidin kovasti Sansan setin avanneesta live looping -biisistä, jonka nimi valitettavasti ei jäänyt mieleen. Live looping on Suomessa toistaiseksi vielä niin uutta, että sen mahdollisuuksia kannattaisi suomalaisten indie-artistien hyödyntää enemmänkin. Sansan ääni on samettia, mutta itse biisit eivät allekirjoittanutta saaneet lentoon vaikka ihan miellyttävää kuultavaa olivatkin.
Unohdin tietenkin kameran himaan. Lisäksi pientä suojakänniä oli ilmassa, joten Tinyn setin biisijärjestys on ehtinyt jo painua unhoon.
Timanteista vedoista - joita tuli ihmeen monta - on kuitenkin terävät muistikuvat; jo varsinaisen setin avannut Last Weekend tirautti ensimmäisille tunteilijoille kyyneleet silmiin. Suurin osa esitetyistä biiseistä oli peräisin viime vuonna julkaistulta Gravity & Grace -levyltä, mutta myös muutama kappale vuoden 2007 Starring: Someone like you -albumilta pääsi mukaan. Ellekarin herkkä ja tyttömäinen ääni toimi upeasti. Kyseessä on mielenkiintoinen vokalisti, joka käyttää instrumenttiaan kiehtovan estottomasti. Setin keskivaiheilla ilmoille liidellyt Too Heavy A Burden kirvoitti huutokuoron kuuntelijoiden tunnistaessa hittibiisin. Taisin itsekin kiljahtaa. Muita mielenjääneitä olivat cover-versio The Ramonesin Pet Sematarysta, joka kuulosti livenä vielä päräyttävämmältä kuin levyllä, Lithium, jossa Leo Svensson soitti upeasti sahaa sekä The Man who ran, jonka Tiny taisi vetää encorena.
Laulaja-pianisti Ellekari tuntui keikan aikana oudon alakuloiselta, vai kuvittelinko vain kaiken? Itselläni oli sen verran riehakkaat tunnelmat, että ehkä solistin liioiteltu vakavuus kantautui surumielisyytenä.
Kokonaisuutena keikka oli kaunis, joskaan ei täydellinen kokemus. Papukaijamerkkiä ei keikasta valitettavasti liikene, sillä pettymyksekseni mukana ei ollut basistia läskibasson kera. Käsittääkseni Tinyn livekokoonpano on viime aikoina koostunut triosta. Ehkä basistia ei tällä kertaa otettu mukaan kustannussyistä?
Ai niin, ja Belly. No ihan ok paikka se oli. Sisään olisi tosin mahtunut ainakin kaksinkertainen määrä porukkaa paikalle ajautuneisiin nähden. Palvelu tiskillä oli (vähäisestä asiakasmäärästä johtuen?) ripeää ja ystävällistä ja viikonlopputarjouksiakin tuli hyödynnettyä. Varsinainen illanvietto Bellyssä jäi kuitenkin kokematta, koska keikan jälkeen suuntasimme suuremmitta keskusteluitta Kallioon ja kohti lempipaikkaa eli Siltasta...
The Tiny http://www.myspace.com/thetinythetiny
Sansa http://www.myspace.com/sansamusic
Molemmat kuvat ovat Tinysta ja napattu osoitteista:
http://www.skiva.se/
http://5acts.blogspot.com/
Sansa on varma esiintyjä joka vielä odottaa sitä suurta tulemistaan. Sansa ei suinkaan ole enää ns. uusi artisti, vaan tehnyt työtä musiikin parissa jo kymmenisen vuotta. Sansan ensimmäinen albumi, vuonna 2005 julkaistu Vagabond Girl ei antanut toivottua nostetta uralle ja diili Warnerin kanssa purettiin pian levyn julkaisun jälkeen. Musiikin suunnasta ja tuotannosta taisi olla pieniä erimielisyyksiä artistin ja levy-yhtiön tarjoaman tuottajan välillä. Texicalli Records julkaisi viime lokakuussa Sansan toisen levyn Sansa.
Pidin kovasti Sansan setin avanneesta live looping -biisistä, jonka nimi valitettavasti ei jäänyt mieleen. Live looping on Suomessa toistaiseksi vielä niin uutta, että sen mahdollisuuksia kannattaisi suomalaisten indie-artistien hyödyntää enemmänkin. Sansan ääni on samettia, mutta itse biisit eivät allekirjoittanutta saaneet lentoon vaikka ihan miellyttävää kuultavaa olivatkin.
Timanteista vedoista - joita tuli ihmeen monta - on kuitenkin terävät muistikuvat; jo varsinaisen setin avannut Last Weekend tirautti ensimmäisille tunteilijoille kyyneleet silmiin. Suurin osa esitetyistä biiseistä oli peräisin viime vuonna julkaistulta Gravity & Grace -levyltä, mutta myös muutama kappale vuoden 2007 Starring: Someone like you -albumilta pääsi mukaan. Ellekarin herkkä ja tyttömäinen ääni toimi upeasti. Kyseessä on mielenkiintoinen vokalisti, joka käyttää instrumenttiaan kiehtovan estottomasti. Setin keskivaiheilla ilmoille liidellyt Too Heavy A Burden kirvoitti huutokuoron kuuntelijoiden tunnistaessa hittibiisin. Taisin itsekin kiljahtaa. Muita mielenjääneitä olivat cover-versio The Ramonesin Pet Sematarysta, joka kuulosti livenä vielä päräyttävämmältä kuin levyllä, Lithium, jossa Leo Svensson soitti upeasti sahaa sekä The Man who ran, jonka Tiny taisi vetää encorena.
Laulaja-pianisti Ellekari tuntui keikan aikana oudon alakuloiselta, vai kuvittelinko vain kaiken? Itselläni oli sen verran riehakkaat tunnelmat, että ehkä solistin liioiteltu vakavuus kantautui surumielisyytenä.
Kokonaisuutena keikka oli kaunis, joskaan ei täydellinen kokemus. Papukaijamerkkiä ei keikasta valitettavasti liikene, sillä pettymyksekseni mukana ei ollut basistia läskibasson kera. Käsittääkseni Tinyn livekokoonpano on viime aikoina koostunut triosta. Ehkä basistia ei tällä kertaa otettu mukaan kustannussyistä?Ai niin, ja Belly. No ihan ok paikka se oli. Sisään olisi tosin mahtunut ainakin kaksinkertainen määrä porukkaa paikalle ajautuneisiin nähden. Palvelu tiskillä oli (vähäisestä asiakasmäärästä johtuen?) ripeää ja ystävällistä ja viikonlopputarjouksiakin tuli hyödynnettyä. Varsinainen illanvietto Bellyssä jäi kuitenkin kokematta, koska keikan jälkeen suuntasimme suuremmitta keskusteluitta Kallioon ja kohti lempipaikkaa eli Siltasta...
The Tiny http://www.myspace.com/thetinythetiny
Sansa http://www.myspace.com/sansamusic
Molemmat kuvat ovat Tinysta ja napattu osoitteista:
http://www.skiva.se/
http://5acts.blogspot.com/
4. maaliskuuta 2010
Tiny
Ruotsalaisduo Tiny lentää ensi perjantaina Helsinkiin keikalle suoraan Lontoosta. Keikkapaikkana on Belly, jonka olen (jollain kummalla taikatempulla) itse onnistunut välttämään täysin. Perjantaina menetän neitsyyteni sekä Tinyn että Bellyn suhteen.
Pitkään ainoa kosketukseni Tinyyn oli biisi Too Heavy A Burden. Otin sen omakseni loistavalta Licking Fingers Recordsin julkaisemalta kokoelmalta Thank You For the Music (2008), joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen julkaisu mikäli diggailee skandinaavisesta indie popista ja folkista. Taitaa siellä olla muutama rock-biisikin.
Too heavy a burden -kappaleessa laulaja-pianisti Ellekari Larssonin tyttömäinen ääni tuntuu olevan omalla maaperällään. Mielleyhtymiltä Björkiin ei voi välttyä, toisaalta taas jokaista "luonnonäänellä" laulavaa verrataan aina Björkiinm muistuttivat äänet toisiaan tai ei... Ellekarin lisäksi yhtyeeseen kuuluvat sellisti Leo Svensson ja useimmiten myös kontrabasisti Johan Berthling. Soittajat eivät ole turhaksi kiinni omissa instrumenteissaan, vaan vaihtelevat suvereenisti roolejaan esitettävien kappaleiden mukaan.
Kyseisen biisin kaiut korvissani ostin muutamalla tärkeälle ihmisille liput joululahjaksi Helsingin keikalle. Sittemmin kuunneltuani Tinyn uusinta levyä Gravity & Grace mua on alkanut hieman jännittää tuleeko keikka olemaan odotusten arvoinen. Itselläni oli vaikeuksia kuunnella levyä loppuun. En kuitenkaan aio vielä lyödä hanskoja tiskiin, vaan menen tarkistamaan avoimin mielin mistä on kyse. Ehkäpä pieni suojakänni?
Tiny (SWE), lämppärinä Sansa Bellyssä 5.3.2010
Pitkään ainoa kosketukseni Tinyyn oli biisi Too Heavy A Burden. Otin sen omakseni loistavalta Licking Fingers Recordsin julkaisemalta kokoelmalta Thank You For the Music (2008), joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen julkaisu mikäli diggailee skandinaavisesta indie popista ja folkista. Taitaa siellä olla muutama rock-biisikin.
Too heavy a burden -kappaleessa laulaja-pianisti Ellekari Larssonin tyttömäinen ääni tuntuu olevan omalla maaperällään. Mielleyhtymiltä Björkiin ei voi välttyä, toisaalta taas jokaista "luonnonäänellä" laulavaa verrataan aina Björkiinm muistuttivat äänet toisiaan tai ei... Ellekarin lisäksi yhtyeeseen kuuluvat sellisti Leo Svensson ja useimmiten myös kontrabasisti Johan Berthling. Soittajat eivät ole turhaksi kiinni omissa instrumenteissaan, vaan vaihtelevat suvereenisti roolejaan esitettävien kappaleiden mukaan.
Kyseisen biisin kaiut korvissani ostin muutamalla tärkeälle ihmisille liput joululahjaksi Helsingin keikalle. Sittemmin kuunneltuani Tinyn uusinta levyä Gravity & Grace mua on alkanut hieman jännittää tuleeko keikka olemaan odotusten arvoinen. Itselläni oli vaikeuksia kuunnella levyä loppuun. En kuitenkaan aio vielä lyödä hanskoja tiskiin, vaan menen tarkistamaan avoimin mielin mistä on kyse. Ehkäpä pieni suojakänni?
Tiny (SWE), lämppärinä Sansa Bellyssä 5.3.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)